Joulukuu 2012

Hei vaan ja Hyvaa Uutta Vuotta kaikille! Kirjoittelen talla hetkella tyoni lomasta, joten kirjaimista saattaa puuttua pisteita. On mennyt taas vahan turhan kauan kirjoittamatta, kotilapparini ei toimi ja kamerakin on ollut jaissa jo kuukauden. Rakas iphone toimii silti viela toistaiseksi, joten kaikki kuvat on nyt sen tekosia. Kuinkas teilla meni joulunvietto? Taalla tulee jo konvehdit korvista ulos, tammikuussa alkaa perinteiseen tapaan uusi elama, salikortteineen.

Jouluaattona tein ensimmaista kertaa ihan itse oikein kunnon suomalaisen joulupoydan, tosin vain minulle ja J:lle, eli hieman pienemmassa mittakaavassa. Mutta loytyi sielta kaikki tarvittava, oli kinkkua, lihapullia, kalaa, rosollia, taatelisalaattia, laatikoita... ja jalkkariksi glogijuustokakkua, joka meni "anoppilassa" hyvin kaupaksi joulupaivana ja tapaninpaivana. Kuusen alta paljastui ihan alyttoman ihania lahjoja, pari oli tullut postissa Suomesta asti, ja sekos lammitti sydanta. Ja konvehtien muodossa myos vatsaa...

Uuden vuoden juhlinnat menee talla kertaa hieman ohi, huomenna aamulla pitaisi olla ajokunnossa, joten en rohkene kylla kovasti rellestaa vaikka juhliin ollaan illalla menossakin. Hollantilaiset ovat Sepon iloksi paukutelleet raketteja jo viikon verran, toivottavasti niita ei enaa talle illalle ole kenellakaan jaljella, Seppo joutaa kohta koirien mielisairaalaan hermoromahduksen saattelemana.

Pidemmitta puheitta lisailen pari kuvaa joulukuulta ja toivotan kaikille oikein railakasta Uutta Vuotta!

Bday

Jee! Mulla on tänään synttärit! Synttäreitäni vietän yllättäen töissä, mutta huomiseksi olen kutsunut muutaman työkaverin juomaan lasillisen synttäriviiniä tänne meille. Viime sunnuntaina otin varaslähdön ja vietin synttäreitäni J:n perheen kanssa. Sepolla oli ykköset yllä ja minä sain muun muassa kimpun ruusuja. J piirsi hienon teoksen eteisessä olevalle liitutaululle, alareunassa komeilee tietenkin suomalainen metsä.

Hyvää viikonloppua!

Minä ja Seppo istahdettiin koneelle toivottamaan teille kaikille hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua! Pitäkää toisistanne huolta ja nauttikaa viikonlopusta! Aamen.

Viikko kuvina

Heippa! Tänne Hollantiin kuuluu hyvää, alan jo kunnolla tottua työhön ja aikaisiin aamuihin. Seppo kasvaa niin, että minä en jaksa sitä kohta enää kantaa. Talvi tekee ihan selkeästi tuloaan, mutta niin myös mun synttärit! En malta odottaa, että saan kakkua. Tässä vähän insta-kuvia kuluneelta viikolta:

Ekoissa kuvissa näkyy kollegojen kanssa Amsterdamissa vietetty ilta, käytiin House of Bolsissa, jossa siis ensin nähtiin vähän Bols-likööritehtaan historiaa ja jälkeenpäin pääsi tilailemaan ihania drinkkejä. Itse tilasin (muun muassa...) jogurtin makuisen drinksun, joka maistui aivan eräälle jälkiruualle, mitä äitini tekee aina uuden vuoden aattona. Aika hassu yhteensattuma. Muissa kuvissa näkyy vähän tavallista arkea: joulujutut tuli jo kauppaan ja sitä myötä tänne meillekin. Viime joulun vietin kokonaan töissä lentokentällä, joten joulufiilikset on patoutunut siitä asti, eli antakaa anteeksi jouluhöperöyteni! Töissä jaettiin ilmaisia banaaneja, minä kunnioitin omaani piirtämällä sille kasvot ennen kun söin sen. J on toisinaan varsin pusukkaalla tuulella, taka-alalla näkyy kaljapullo, liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa. Aamupaloja ja aamuruuhkaa. Mutta tietty iltaisin kotoa löytyy Seppokaveri ja hyvä kirja.

Ai Kamala

Nyt on kyllä bloggaaminen jäänyt vähän vähemmälle. Siirtyminen kotirouvan arjesta 12-tuntisiin työpäiviin ei ole ollut helppo! Iltaisin en enää edes muista, mihin olen koko päiväni hukannut. Tämän viikonlopun olen kuitenkin viettänyt ihan mukavissa merkeissä, meillä oli molemmilla vapaa viikonloppu, vihdoin ja viimein. Eli täällä on syöty hyvin, juotu lähimarketin halvinta punaviiniä, ajeltu johonkin pikkukylään hakemaan uutta pappastuolia, jossa kelpaa seponkin istua. Seuraavalle yhteisviikonlopulle on tiedossa maalaamista ja tapetointia, jee! Mutta tänään vielä tiskit lojuu pöydällä, saavat siellä odotella maanantaita. Minä istahdan nyt teekupposen kanssa pappastuoliimme ja teen vähän työjuttuja sillä välin kun J on salilla, ja Seppo myös? Kertokaahan mulle, että mikä se sellainen kuntosali on, minne voi tuoda koirankin?

Näistä kuvista kyllä huomaa, että Sepostahan on tullut jo iso korsto! Varmaan sen uudella kuntosaliharrastuksella on nyt sormet pelissä. Eläinlääkärin visiitillä tämä lihaskimppu painoi jo 6,4 kiloa! Koirien fitness-kilpailut kutsuu!

Joulupiski

J:n äiti lahjoitti Sepolle tuollaisen hienon joulutakin, ja me heti ajateltiin oikein siirappiseen amerikkalaistyyliin ottaa kuva Seposta takissaan ja tehdä siitä joulukortit. Ongelmahan on nyt se, että Seppo on nyt jo vähän turhan.. no, pulska uuteen takkiinsa, eli kuvat piti ottaa ennen kun se lihoo vielä lisää. Joten siitäkin huolimatta, että ulkona on juuri nyt lähemmäs 20 astetta lämmintä, minä ryhdyin hommiin, tungin koiraparan takkiinsa ja asettelin sen nätisti lampaantaljalle, joulurekvisiitan kera. Silkkaa eläinrääkkäystä, ettenkö sanoisi. Seppo kuitenkin innostui taljasta ja joulupalloista, joten melkeinpä kaikki kuvat olivat vähän turhan villejä. YHDEN ainoan suht ok:n kuvan sain, ja sen säästän nyt niihin pirun joulukortteihin! Mutta tänne blogiin ajattelin laittaa ihan viihdykkeeksi muutaman epäonnistuneen otoksen...

Söpöä, eikö?

Uusi työpaikka

Eka ihan aikuisten työpäivä onnellisesti ohi! Hyvin meni, uusi työporukka vaikuttaa tosi kivalta ja löysinkin heti uusia kamuja, score! Mahtavinta tässä on kyllä ehdottomasti kansainvälinen meininki, työkavereita on kaikkialta Euroopasta, muutama tietenkin myös Suomesta ja Ruotsista, eli saan puhua omiakin äidinkieliä töissä, toisinaan kun alkaa tuo englanti jo kyllästyttämään. Duuni tosin vaikuttaa yllättävänkin haastavalta, ottaen huomioon, että ainakin ensimmäiset kaksi kuukautta menee ihan täysin luokkahuoneessa opetellessa uusia juttuja. Mutta eipähän tarvitse jännittää sitä ihan varsinaista työtä, kun takana on kunnon koulutus... meinaan huonoimpia kokemuksia uusista työpaikoista on juuri nuo kun vaan heitetään kylmästi työn pariin, vaikka ei vielä osaisikaan.

Toimistolla ehdin tosin huomata, että eihän mulla ole mitään office-kelpoisia vaatteita!? Nyt äkkiä kauluspaita- ja jakkuostoksille!

Hieman aiheeseen liittymättömiä kuvia, mutta tuli vaan mieleen selata näitä vanhoja otoksia. Pari päivää näiden kuvien jälkeen lähdin ekaa kertaa ulkomaille töihin, muistan kyllä niin selkeästi sen onnenhuuman, joka saattoikin nanosekunnissa muuttua silkaksi paniikiksi. Näissä kuvissa mulla on ilmeestä päätellen se maanisen iloinen vaihe menossa. Nyt kipaisen Sepon kanssa ulkona ja juon kupposen teetä, sen jälkeen kutsuukin jo Nukkumatti, kun en viime yönä saanut jännäilyltäni unen päästä kiinni. Ai mikä viikonloppu? 

Toivottavasti te lukijat teette jotakin menevämpää näin perjantai-illan kunniaksi :)!

Brides & Grooms

Eiffelintornin kupeessa näki paljon suloisia pariskuntia, poseeraamassa hääkuvaajille. En voinut vastustaa, oli pakko napata muutama salakuva! Minussa on selkeästi ainesta paparazziksi. Itse en ehkä kuitenkaan haluaisi samanlaisia hääkuvia, jotenkin ehkä hieman mielikuvituksetonta ;)? Sen kummemmin en nyt ala tässä häitä suunnittelemaan, kerta naimisiin ei kyllä ole mikään kiire. Mutta kauniit morsiamet upeissa hääpuvuissaan toivat hymyn meidän, ja muidenkin ohikulkijoiden huulille. Ja hei kuinka söpö on tuo sulhanen nörttirilleissään, näyttää ihan joltain piirroshahmolta!

Viimeinen kotirouva

Viimeisiä päiviä kotirouvana viedään. Olen tähän mennessä pystynyt tekemään jonkin verran freelance-töitä kotoa, mutta perjantaina alkaa vihdoinkin ihan aikuisten ihmisten arki, toimistoineen ja aamuruuhkineen. Tänään on kuitenkin vasta keskiviikko, joten ehdin vielä hypellä kotona pölyhuiska kädessä ja tehdä iltapalaksi kinkku-paprikapiirakkaa, myöhään töistä saapuvan miehen iloksi. Tässä 30-luvun talossa eletään tänään ihan oikeasti kuin 30-luvulla.

Vielä pari Pariisikuvaa, yksi junassa otettu kuva, Suomeen unohtunut sormus ja pari Seppoa.

Paris, day 3

Viimeisenä päivänä ehdittiin vielä ihastelemaan Montmartressa sijaitsevaa Sacré-Coeuria, ja sen takana olevaa pikku taiteilijakorttelia. Kolmantena päivänä ei enää kauheasti huvittanut kävellä, joten istuimme auringossa, kahvista ja crepeistä nauttien. Paikalla oli tietenkin ihan älytön määrä turisteja, mutta ihana ilma ja upeat näkymät tekivät Sacré-Coeurista ehdottomasti käymisen arvoisen. Huomasin tässä juuri, että kovin hehkeitä kuvia meistä ei matkan aikana saatu, pyysimme aina jotakin random ohikulkijaa ottamaan kuvan, ja jotenkin se on vaan niin kiusallinen tilanne, ettei sitä ihmisparkaa viitsi pyytää ottamaan lisää kuvia jos ensimmäinen ei onnistu. Toisaalta kolmen päivän punaviini- ja crepedieetti on näköjään jättänyt jälkensä pullaposkiini, eipä siinä tilanteissa kovin hehkeitä kuvia saa kuin ammattiphotoshoppaajan käsittelemänä ;)

 Haha, tämä viimeisen kuvan taiteilija on kyllä löytänyt jotain maalaamisen arvoista!