Rukous

Tämä suloinen pieni setä löytyi Brysselistä, kirkon ulkopuolelta. Mitäköhän pahuuksia ukkoparka on tehnyt, kun ei tohtinut mennä kirkkoon sisälle rukoilemaan?

Andrea Bocelli

Tämä oli lemmikkini ennen Seppoa. GC:llä asuessani, minulla oli pieni kissakaveri, joka tykkäsi hengailla terassillani aina. Yleensä se oli melko hiljainen ja varovainen kaveri, jolle annoin vettä ja ruokaa. Toisinaan kissanretale tosin maukui terassilla läpi yön, niin etten saanut nukuttua. Lopulta suutuin oikein kunnolla ja päätin häätää sen pois... nappasin pöydältä lähimmän vesipullon ja roiskautin ilkeyksissäni katin päälle reilusti vettä. Kissaparka juoksi kauhuissaan pää edellä seinään. 

Ja näin minulle valkeni, että kissani olikin sokea.

Kiitos!

Blogissani kävi ensimmäisellä viikolla jo 500 lukijaa, ihan mahtavaa! En uskonut saavani suuria lukijamääriä, mutta nyt kyllä yllätitte minut iloisesti. Iso kiitos kaikille lukemassa käyneille, ootte söpöjä! x

Kiitokseksi saatte pyöräilevän papukaijan!

Se päivä, kun Seppo putosi jokeen

Käytiin tavalliseen tapaamme metsässä lenkillä, Seppo on vielä niin raukkis, että se pysyttelee ihan meidän jaloissa, joten tähän mennessä se on saanut juoksennella ihan vapaana lenkillä ollessa. Minä ja J käveltiin edellä ja koira nuuski omiaan... tai niin me luultiin. Ylitimme pienen sillan siinä uskossa, että koira on vielä messissä. Kuitenkin yhtäkkiä selän takaa kuului oikein kunnon molskahdus, ja kun katsoin taaksepäin, oli koira lievästi hätääntyneen näköisenä joessa. J sai kunnian hypätä perään ja kyllä se koira sieltä pelastui. Ei ollut Seppo enää niin Hasselhoffia kun pääsi sillalle kuivattelemaan.

Älykääpiö puhuttelussa

Ennen onnettomuutta minäkin pääsin poseeraamaan.

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Muodin aallonharjalla

Katselin sunnuntai-iltani ratoksi nettikauppojen antia, ihan näin tieteen nimissä. Oikeastihan rahatilanne ei tällä hetkellä salli minkäänlaista shoppailua. Huomasin silti silmieni hakeutuvan enemmän ja enemmän kohti erilaisia ruskean sävyjä, eteenkin ruskeat laukut, kengät ja nahkatakit viehättivät. Minä en koskaan ole ollut ruskean ystävä, vaatekaappini syövereistä löytyy huomattavasti enemmän mustaa. Tajusin, että yritän varmaankin alitajuisesti muokata vaatekaappiani mätsätäkseni paremmin ruskeansävyiseen Seppoon, se kun tällä hetkellä on asuste numero uno.

Löysin tieteellisen läpimurtoni saattelemana paljon kuvia Sepon rotutovereista muodillisissa tehtävissä. Oma lempparini on tietenkin ensimmäinen kuva vasemmalta.

Hyvältä näyttää!

kuvat: weheartit

Matkaoppaan elämää osa 2

Matkani Gran Canarialle kesti noin 12 tuntia. Koska suoraa lentoa Suomesta ei sille päivälle ollut, lensin Tukholman kautta.  Perille tultuani eräs kollegoistani haki minut lentokentältä, ja esitteli minulle Maspalomasissa sijaitsevan asuntoni. Minulla oli oma pikku bungalow, jossa oli erillinen makuuhuone, iso kylpyhuone ammeineen, sekä tupakeittiö. Bungalow-asuntoja oli piirissä noin 100, alue oli aikaisemmin ollut hotelli. Tiimissämme oli noin 30 henkilöä, ja heistä suurin osa asui samalla alueella. 

Työporukka osoittautui todella ihanaksi. Minut otettiin todella hyvin vastaan tiimiin, joka koostui kahden muun suomalaistytön lisäksi ruotsalaisista, norjalaisista ja tanskalaisista oppaista. Matkaoppaat ovat näin karkeasti yleistettynä sosiaalisia ja mukavia, eivätkä hätkähdä pienestä. Kaikki pyrkivät olemaan toisilleen ystävällisiä, kun kerran ollaan samassa veneessä. Vaikka tiimin jäsenet ovat ulkomailla ollessa perheesi, on siinä tietenkin myös huonot puolensa. Elimme kuin kuplassa, kun kaikki aika vietettiin tiimin kesken. Teimme töitä yhdessä, ajoimme kotiin töistä yhdessä, teimme ruokaa yhdessä, lähdimme baariin yhdessä ja tulimme taksilla kotiin yhdessä. Juorut liikkuivat joka suuntaan, paisuen ties minkälaisiin mittasuhteisiin. Jos esimerkiksi opas-Pentti Penttinen toi yökerhosta kotiinsa toisen firman oppaan, Marketta Mikkosen, tiesivät kaikki siitä viimeistään kellon lyödessä 7:00, kun tuli aika lähteä töihin. Sainpa itsekin kuulla harrastaneeni vaikka mitä erään toisen firman oppaan kanssa, vaikka todellisuudessa olimme jutelleet niitä näitä kerran, kun jouduimme vierekkäin illallispöytään ravintolassa. Kaikki Big Brotherissa nähdyt typeryydet nähtiin kauden aikana, kun huomionkipeät ja väsyneet oppaat viettivät liikaa aikaa keskenään. 

Silti matkaoppaan työssä BB-henkinen elämä on juuri sitä mitä tarvitset. Kun takana on raskas päivä, ja haluat vaan itkeä ja huutaa, on sinulla ympärilläsi 30 muutakin ihmistä, jotka ymmärtävät tilanteesi ja ovat tukenasi. Vähän kuin oma perhe.

Kuvat purjeveneellä vietetyltä tiimipäivältä.

Ylimielinen mursu

Seppo on ihan puhki käveltyään peräti kolmen korttelin ympäri, näin lauantain kunniaksi. Ihanan ylimielinen tuo Sepon perusilme, eikö? Musta tuntuu myös, että nuo sen naamaläpät kasvaa nopeammin kuin itse pää!

Hääpäiviä ja reissuja

Moi! Nyt on oikein ihanan täyteläinen olo, kävimme juhlimassa J:n vanhempien 33-vuotishääpäivää ja kattaukset oli sen mukaiset. Minusta oli tosi hauska juhlia heidän rakkautta koko perheen voimin, Suomessa en ole vielä vastaavaan törmännyt. Onko jollakin tapana juhlia hääpäivää isommalla porukalla, vai onko se ihan kahdenkeskinen juttu? Kai kukin aviopari juhlii tavallaan, onneksi omia hääpäivän viettoja ei vielä tarvitse olla suunnittelemassa ;). Kuvia en viitsinyt napsia muista perheenjäsenistä blogiin näytille, joten tähän postaukseen lisään pari kuvaa random rannalta Belgiasta. 

Teimme keväällä paljon pikku road tripejä ja reissuja lähellä oleviin kaupunkeihin, niiltä reissuilta riittää hassunhauskoja kuvia, ja ajattelin niitä jatkossakin sirotella blogiin ihailtavaksi. Tälle reissulle lähdimme, koska oli kuuma. Päätimme lähteä Waterloon kautta Ranskaan uimaan (huom. tästä meiltä voi pyöräillä rannalle viidessä minuutissa, kuitenkin oli pakko lähteä ihan Ranskaan asti...). Tarkoituksena oli palata samana iltana, mutta automme jäi lukkojen taakse, parkkitalon mentyä kiinni yllättävän aikaisin. Pikku kylässä hotellitkin olivat yhtäkkiä täynnä, lopulta löysimme hotellin, jossa oli vielä yksi huone vapaana. Samoissa kuteissa tuli siis hikoiltua pari päivää, ja sokeitakin oltiin, koska piilolinssit oli heitettävä roskiin nukkumaan mennessä. Mainittakoon vielä, että loppujen lopuksi emme edes menneet uimaan. No, tätä reissua varmaan muistellaan lämmöllä, jos oma 33-vuotishääpäivä joskus koittaa.

Matkaoppaan elämää osa 1

Edellinen blogi jäi siinä vaiheessa kun lähdin matkaoppaaksi, siinä vaiheessa jäi myös jokapäiväinen kontakti kavereihin ja perheeseen. Tässä postauksessa ajattelin kertoa hieman oppaan arjesta ja omista kokemuksista, jatkaakseni siitä mihin viimeksi jäin. Kerron vähän kerrallaan, eli matkaopas-postauksia tulee jatkossakin! Matkaan lähdin siis lokakuussa 2011 ja oppaan töitä tein puolisen vuotta. 

Olin jo vuoden verran haaveillut ihan tosissani matkaoppaan työstä, ennen sitä elin pitkän aikaa tietämättä mille alalle haluan suuntautua tai mitä tehdä "isona", nyt minulla oli siis vihdoin jonkinlainen kuva siitä, mikä työ minulle olisi mielenkiintoista. Lopulta uskalsin myöntää itselleni, että nyt on lähdettävä.  Pienen yksiöni seinät olivat täynnä kuvia lomaparatiiseista ja palmuista, katsoin Matkaoppaat-sarjaa ja tutkin joka päivä matkailuun liittyviä uutisia ja etsin vapaita työpaikkoja. Kauden haku alkoi kuitenkin olla ohi, moni yritys ei enää edes vastaanottanut hakemuksia, joten matkaan taisi lopulta lähteä vain kolme hakemusta. Enkä ollut yhtään varma luettaisiinko niitä edes näin lähellä talvikauden alkamista, kun tarvittavat oppaat oli jo löydetty.

Olin töissä, kun sain tietää pääseväni haastatteluun eräälle matkanjärjestäjälle. Samana viikkona lähdin Helsinkiin haastatteluun. Sen jälkeen jännitin viikon, jonka jälkeen sain kuulla tulleeni valituksi kolmen päivän matkaopaskurssille. Kurssi järjestettiin Suomessa ja sen aikana matkanjärjestäjällä oli vielä oikeus sanoa ei kiitos, jos kokivat etten sovikaan työhön. Viimeisenä päivänä minä, ja ainoa kurssikaverini Saara, saimme tietää matkakohteemme. Minut pestattiin Gran Canarialle, olin tuttuun ja turvalliseen kohteeseen hyvinkin tyytyväinen! Vaan nyt minulla oli 5 päivää aikaa tyhjentää asunto, hoitaa paperihommat lähtökuntoon ja tietenkin pakata puolen vuoden tavarat yhteen matkalaukkuun. Kiirehän siinä tuli, mutta vihdoin ja viimein klo. 4.00 lähtöaamuna oli tavarat pakattuina ja kämppä tyhjänä. Eipä siinä olisi jännitykseltä tullut nukuttua muutenkaan. 

Yritän nyt rajoittaa, ettei tule kilometrin mittaisia postauksia, eli aiheesta lisää myöhemmin! Kuvissa näkyy lentokoneen lisäksi kanarian kotini, vähän maisemia terassiltani, ja aina mukana kulkeva unisieppari, josta tosin ei koskaan ole ollut mitään hyötyä, hah!