Joulun odotus jatkuu...

Tänään viedään viimeistä päivää Hollannissa, huomenna olen jo Kokkolassa. Tänään vietin neljä tuntia kampaajalla ja hiuksista lähti pituutta reilusti! Lopputulos oli juuri sitä mitä toivoinkin, ja sopii mielestäni hyvin. Kävin kaupungilla tungeksimassa saadakseni kasaan viimeisetkin joululahjat. Kotiin tultuani pystytin olkkariin paketointipisteen ja käärin kaikki lahjat lahjapaperiin. Vielä mietin, miten saan kaiken raahattua mukanani Suomeen...

Päivän kuvasaldo:

 Uusi tukka

Lahjat paketoituna ikkunalaudalla... nyt huomasin kuvasta, että yhdessä paketissa törröttää tuo teippi kauniisti, menenpä heti teippaamaan lisää!

Lopuksi tein vielä lahjalistan Joulupukille, Pukki tosin tuskin ehtii lahjojani enää vaihtamaan ja nämä saadakseen pitäisi olla jo aika kiltti! Silkkaa haaveilua siis... ;)

1. Jokavuotinen toiveeni on tietenkin oma ratsu

2.Uusi läppäri, ehkä ensi vuonna?

3. Ihania koruja

4. Matka ulkomaille, jonnekin lämpimään kiitos

5. Sepolle tyttökaveri

6. Oma talo, mieluiten iso

Joulumuorin tunnustukset

Joulukuu on ehkä maailman ihanin kuukausi. Olen jouluihminen, se ei taida tulla kellekään yllärinä... Joulukuun jokainen päivä on ollut tähän mennessä yhtä juhlaa. Olen saanut koristella kotia, ripustaa jouluvaloja ikkunoihin, leipoa taatelikakkuja ja fudgea, juhlia hollantilaista Sinterklaasia, syödä suklaata, ostaa lahjoja, pukea Seppo-paran joulutakkiin, juhlia työpaikan pikkujouluja... Tähän mennessä mahtavin elämys on kuitenkin ollut Düsseldorfin tunnelmalliset joulumarkkinat, täältä meiltä sinne ajaa noin 2,5 tunnissa, joten sinne oli aika helppo lähteä! Löydettiin ihan mainio hotellikin, jossa nukkui halvalla ja sai kuitenkin skumppa-aamiaisen! 

Tänään olin viimeistä päivää töissä ennen joululomaa, en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olin, kun istahdin autoon ja lähdin ajamaan kotia kohti. Kotona istahdin sohvalle kahvikupin kera, eihän tänään tarvitse mennä aikaisin nukkumaan, olen lomalla! Huomenna minua odottaa vielä viimeiset joululahjaostokset ja kampaajalla käynti. Sunnuntaina lähden vihdoin ja viimein Suomeen, matkalaukku täynnä paketteja.

En ole juhlinut joulua kotona kahteen vuoteen, minulle se on ihan liian pitkä aika. En todellakaan malta odottaa, että saan syödä koko perheen kanssa jouluaamiaista, katsoa Joulupukin Kuumaa Linjaa (haha), kokata jouluruokia, odottaa Joulupukkia, kuunnella joululauluja... Ainoastaan Seppoa tulee ikävä, se jää juhlimaan joulua J:n perheen kanssa. Tosin sille on, J:n äidin tuntien, niin paljon joululeluja ja puruluita tarjolla, että se tuskin huomaa meidän kadonneen viikoksi. 

Hauskaa joulun odotusta kaikille!

Kaikki kuvat on otettu Düsseldorfin joulumarkkinoilla

Ja pakko myös lisätä niin onnistunut otos minusta ja työkaveristani Ullasta!

"Most Finns feel that three kisses is going a bit far"

Syötyäni illalliseksi paketillisen TUC-keksejä tunsin koti-ikävän riehuvan kehossani. Viime päivinä olen yrittänyt lukea suomalaisia blogeja, kuunnella aamuisin NRJ:n nettiradiota autossa, katsoa YLE Areenaa ja soittaa lukemattomia puheluita äitille. Muutamaan hän jaksoi jopa vastata. Lähettelen Whatsapp-viestejä kotiin kavereille "Haloo, muistatteko minut vielä? Ettehän vielä unohtaneet? Entä nyt?"

Asuttuani aika tasan kaksi vuotta ulkomailla en vieläkään ole keksinyt mikä tähän tepsii. Viikonloppuna kävelin villasukissani pitkin taloa, saamatta mitään aikaiseksi. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle ja ulkona ropiseva sade sai minut miettimään ihan tosissani, mitä minä täälläkin teen? Toisaalta muistan kävelleeni samanlaisin levottomin askelin pitkin Kokkolan yksiötäni, syyskuussa 2011. Muuttuvatkohan jalkani vaan levottomiksi, kun niiden päälle vetää villasukat.

Varasin pari päivää sitten sikahintaiset lentoliput Suomeen viettämään joulua. Se helpotti ehkä sekunnin, sen jälkeen kurkkasin kalenteria ja tuskastuin siitä miten pitkä aika jouluun vielä on. Reissu on varattu kokonaiseksi viikoksi, mietin nyt jo miten lyhyt aika se on, ja kuinka ihmeessä saan siitä kaiken ilon irti? 

Onneksi elämässä on myös kivoja juttuja. Vaikka Hollanti ei juuri nyt viehätä sateisine päivineen ja liikenneruuhkineen, on täällä silti ihana Seppo, jonka alla olevissa kuvissa juuri yllätin päikkäreiltä. Ja ihana poikaystävä, joka jaksaa kuunnella ja ymmärtää... ja vannoa että vielä jonain päivänä meidänkin punainen mökki löytyy meren rannasta, siellä naapurissa asuu Virtasia ja Korhosia. Kaupan kassaneiti murahtaa tervehdykseksi, mutta kauppaan unohtunut lompakko löytyy koskemattomana siitä mihin se alunperin unohtuikin. Onneksi joku muukin tajuaa mitä minulla on ikävä.

Namur

Moikka! Pitkästä aikaa keksin taas tulla tänne kirjoittelemaan. Ikävä on kyllä ollut, mutta olen tyytynyt nauttimaan vihdoin saapuneesta kesästä. Meillä on ollut viime viikolla vieraita Kokkolasta asti ja tällä viikolla lähdettiin itse pariksi yöksi Belgiaan käymään. Nukuttiin hotellissa, nautittiin hyvästä ruuasta. Ilma oli ihana, öisin jyrisi ja salamoi ja päivisin oli yli 30 astetta lämmintä. Loikoiltiin hotellin altaalla kunnes keksittiin vuokrata vene. Käytiin shoppailemassakin, tosin kevyellä kädellä, tai no kyllä siinä kantamista riitti. Kesäalet kohtelivat meitä hyvin, minä ostin säkillisen toppeja ja mekkoja ja toisen säkillisen kenkiä ja kaikki irtosi alle satasella! Tulevalla viikolla J:n vanhemmat lähtevät reissuun ja me ollaan talovahteina, hello tiskikone ja oma piha! Talon lisäksi vahditaan myös perheen kissoja, saa nähdä mitä ne tykkäävät väliaikaisesta emännästään.

Kesenaine

Lopputulos ei ollut ombre eikä surffitukka, mutta olen silti hurjan tyytyväinen tulokseen ja etenkin erittäin hehkeä uudessa tukassani!

Aikainen lintu madon nappaa

Huomenta! Istun tässä autossa odottelemassa vuoroani kampaajalle. Ai miksi autossa? No koska lähdin kotoa hieman turhan ajoissa, kun luulin etten löytäisi perille. Yllätyksekseni iphonen navigaattori oli yllättävän tehokas ja neuvoi minut perille alta aikayksikön. Ja nyt en kehtaa mennä sisälle 20 minuuttia ennen varattua aikaa. Ajan kuluksi otin itsestäni kuvan, josta näette mikä sekavärinen paksu rasta päästäni roikkuukaan. En vieläkään tiedä millaisen tukan haluan, pallottelen raidoitetun surffitukan ja ombren välillä. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä, eikö tuo ombre ole jo aika nähty juttu?

Tissiliivirohmu

Tänään olen ensimmäistä kertaa elämässäni maksanut laskun heti kun se tuli postissa. Olen myös käynyt J:n siskon kanssa shoppailemassa, ensimmäistä kertaa elämässäni ostin ihan oikeat farkut, Levikset. Yleensä ostan housuni Hennesiltä, mutta niitä saakin olla ostamassa koko ajan lisää kun ne kulahtavat niin nopeasti. Kotiin tullessani Seppo ei tullut ovella vastaan, tiesin heti että joku on pielessä. Yllätin sen pöydän alta syömästä rintsikoitani... Tämä oli nyt viides pari syötyjä tissiliivejä. Onneksi olin jo ehtinyt ostaa kasan uusia shoppailureissulla, ensi reissulla ostan niille kassakaapin.

Antwerp

Lauantaina meillä oli molemmilla vapaapäivä, päätettiin lähteä Antwerpeniin shoppailemaan. No, shoppailua ei hirveesti tullut harrastettua, käveltiin aika paljon ja syötiin vohveleita. Yllätyin positiivisesti sateisen harmaasta Antwerpenista, löysin jopa nelikerroksisen design-kirpputorin, siellä oli hyllyt täynnä kivoja merkkejä. Harmikseni kirpputori on aina kirpputori... Pradan ja Guccinkin vaatteet haisee pahalle ja nyppyyntyy käytössä. Jopa Louboutinin kengät kuluu, eikä 120€ hinta puhki kuluneista kengistä sytytä. Mutta kuten miltä kirpparilta tahansa, tuoltakin olisi voinut löytää aarteita jos olisi malttanut käydä hyllyt vähän paremmin läpi. Veikkaan, että me tavataan Antwerpenin kanssa pian uudestaan.

Lentävä piski

Seppo sai eilen lentohäkin, se on nököttänyt olkkarin nurkassa siitä lähtien. Seppo on piirittänyt ja haistellut häkkiä joka suunnasta ja tänään se lopulta uskalsi sisälle asti, kun huomasi kätketyn denta-stickin häkin perällä. Hankalampi homma oli sitten löytää tiensä ulos. Seppo seisoskeli onnettoman näköisenä häkin suulla vaikka kuinka kauan kunnes se uskalsi varovaisin askelin taas tulla ulos.

Lennot Suomeen on varattu, Sepolla on häkki, tiistaina se saa vähän piikkejä ja kesäkuussa päästään lähtemään kohti Kokkolaa. Ikävä on ihan älytön!

Sunnuntain positiiviset

Seppo ei pudonnut jokeen. Nenänpää punottaa hengailtuaan koko päivän auringonpaisteessa. Löysin vihdoin kookosvettä, joka maistuu oikeasti hyvälle. Piknikillä syötiin tuoreita, makeita mansikoita. Lidlin suloinen kassaneiti ojensi minulle kimpun keltaisia tulppaaneja, olisivat kuulemma menneet pilalle muuten. Ostin silmälaput, enää ei tarvitse herätä joka aamu ennen kuutta, kun aamuaurinko paistaa ikkunasta. J:kin sai omat laput, joissa on varsin miehekäs pitsireuna. Kyllä meidän nyt kelpaa.

Kuuma

J:n kuorsatessa yövuoron jälkeen me lähdettiin Sepsun kanssa rantalenkille. Päällä ollut huppari lensi aika äkkiä pois, rannalla oli ihanan kuuma, minä olisin voinut mennä vaikka uimaan. Tänään kyllä ärsytti ettei kamerani toimi, rannalla olisi tullut niin kivoja kuvia. Nämä kännykällä otetut suttuiset kuvat eivät todellakaan miellytä :D. Nyt lähden hakemaan kaupasta tuoreita marjoja ja mehujäätä ja koitan herättää tuon mörön piknikille!

Pikkuvaimon likainen koira

Olen viettänyt lauantaini ehdan viisikymppisen tädin tavoin. Jotenkin musta tuntuu, että olen vähän turhan pikkuvanha. Pakko ruveta keksimään viikonlopuille vähän nuorekkaampaa aktiviteettia.

Seppo putosi lenkillä taas jokeen, veikkaan että Kokkolan Suntikin on nähnyt puhtaampia päiviä kuin tämä joki... Sain kalastaa koiraparan kakkapökäleiden keskeltä, ja laittaa sen puhtaaseen autoon. Tuoksu oli huumaava.

Kuvat tältä päivältä, vähän maisemia, kukkasia, ruokaa ja omaa naamaa! Kerrassaan hurmaavaa! Ja jos joku voisi pitää mut ajan tasalla MM-jääkiekon tuloksista niin ois tosi kiva!