Ai Kamala

Nyt on kyllä bloggaaminen jäänyt vähän vähemmälle. Siirtyminen kotirouvan arjesta 12-tuntisiin työpäiviin ei ole ollut helppo! Iltaisin en enää edes muista, mihin olen koko päiväni hukannut. Tämän viikonlopun olen kuitenkin viettänyt ihan mukavissa merkeissä, meillä oli molemmilla vapaa viikonloppu, vihdoin ja viimein. Eli täällä on syöty hyvin, juotu lähimarketin halvinta punaviiniä, ajeltu johonkin pikkukylään hakemaan uutta pappastuolia, jossa kelpaa seponkin istua. Seuraavalle yhteisviikonlopulle on tiedossa maalaamista ja tapetointia, jee! Mutta tänään vielä tiskit lojuu pöydällä, saavat siellä odotella maanantaita. Minä istahdan nyt teekupposen kanssa pappastuoliimme ja teen vähän työjuttuja sillä välin kun J on salilla, ja Seppo myös? Kertokaahan mulle, että mikä se sellainen kuntosali on, minne voi tuoda koirankin?

Näistä kuvista kyllä huomaa, että Sepostahan on tullut jo iso korsto! Varmaan sen uudella kuntosaliharrastuksella on nyt sormet pelissä. Eläinlääkärin visiitillä tämä lihaskimppu painoi jo 6,4 kiloa! Koirien fitness-kilpailut kutsuu!

Joulupiski

J:n äiti lahjoitti Sepolle tuollaisen hienon joulutakin, ja me heti ajateltiin oikein siirappiseen amerikkalaistyyliin ottaa kuva Seposta takissaan ja tehdä siitä joulukortit. Ongelmahan on nyt se, että Seppo on nyt jo vähän turhan.. no, pulska uuteen takkiinsa, eli kuvat piti ottaa ennen kun se lihoo vielä lisää. Joten siitäkin huolimatta, että ulkona on juuri nyt lähemmäs 20 astetta lämmintä, minä ryhdyin hommiin, tungin koiraparan takkiinsa ja asettelin sen nätisti lampaantaljalle, joulurekvisiitan kera. Silkkaa eläinrääkkäystä, ettenkö sanoisi. Seppo kuitenkin innostui taljasta ja joulupalloista, joten melkeinpä kaikki kuvat olivat vähän turhan villejä. YHDEN ainoan suht ok:n kuvan sain, ja sen säästän nyt niihin pirun joulukortteihin! Mutta tänne blogiin ajattelin laittaa ihan viihdykkeeksi muutaman epäonnistuneen otoksen...

Söpöä, eikö?

Uusi työpaikka

Eka ihan aikuisten työpäivä onnellisesti ohi! Hyvin meni, uusi työporukka vaikuttaa tosi kivalta ja löysinkin heti uusia kamuja, score! Mahtavinta tässä on kyllä ehdottomasti kansainvälinen meininki, työkavereita on kaikkialta Euroopasta, muutama tietenkin myös Suomesta ja Ruotsista, eli saan puhua omiakin äidinkieliä töissä, toisinaan kun alkaa tuo englanti jo kyllästyttämään. Duuni tosin vaikuttaa yllättävänkin haastavalta, ottaen huomioon, että ainakin ensimmäiset kaksi kuukautta menee ihan täysin luokkahuoneessa opetellessa uusia juttuja. Mutta eipähän tarvitse jännittää sitä ihan varsinaista työtä, kun takana on kunnon koulutus... meinaan huonoimpia kokemuksia uusista työpaikoista on juuri nuo kun vaan heitetään kylmästi työn pariin, vaikka ei vielä osaisikaan.

Toimistolla ehdin tosin huomata, että eihän mulla ole mitään office-kelpoisia vaatteita!? Nyt äkkiä kauluspaita- ja jakkuostoksille!

Hieman aiheeseen liittymättömiä kuvia, mutta tuli vaan mieleen selata näitä vanhoja otoksia. Pari päivää näiden kuvien jälkeen lähdin ekaa kertaa ulkomaille töihin, muistan kyllä niin selkeästi sen onnenhuuman, joka saattoikin nanosekunnissa muuttua silkaksi paniikiksi. Näissä kuvissa mulla on ilmeestä päätellen se maanisen iloinen vaihe menossa. Nyt kipaisen Sepon kanssa ulkona ja juon kupposen teetä, sen jälkeen kutsuukin jo Nukkumatti, kun en viime yönä saanut jännäilyltäni unen päästä kiinni. Ai mikä viikonloppu? 

Toivottavasti te lukijat teette jotakin menevämpää näin perjantai-illan kunniaksi :)!

Brides & Grooms

Eiffelintornin kupeessa näki paljon suloisia pariskuntia, poseeraamassa hääkuvaajille. En voinut vastustaa, oli pakko napata muutama salakuva! Minussa on selkeästi ainesta paparazziksi. Itse en ehkä kuitenkaan haluaisi samanlaisia hääkuvia, jotenkin ehkä hieman mielikuvituksetonta ;)? Sen kummemmin en nyt ala tässä häitä suunnittelemaan, kerta naimisiin ei kyllä ole mikään kiire. Mutta kauniit morsiamet upeissa hääpuvuissaan toivat hymyn meidän, ja muidenkin ohikulkijoiden huulille. Ja hei kuinka söpö on tuo sulhanen nörttirilleissään, näyttää ihan joltain piirroshahmolta!

Viimeinen kotirouva

Viimeisiä päiviä kotirouvana viedään. Olen tähän mennessä pystynyt tekemään jonkin verran freelance-töitä kotoa, mutta perjantaina alkaa vihdoinkin ihan aikuisten ihmisten arki, toimistoineen ja aamuruuhkineen. Tänään on kuitenkin vasta keskiviikko, joten ehdin vielä hypellä kotona pölyhuiska kädessä ja tehdä iltapalaksi kinkku-paprikapiirakkaa, myöhään töistä saapuvan miehen iloksi. Tässä 30-luvun talossa eletään tänään ihan oikeasti kuin 30-luvulla.

Vielä pari Pariisikuvaa, yksi junassa otettu kuva, Suomeen unohtunut sormus ja pari Seppoa.

Paris, day 3

Viimeisenä päivänä ehdittiin vielä ihastelemaan Montmartressa sijaitsevaa Sacré-Coeuria, ja sen takana olevaa pikku taiteilijakorttelia. Kolmantena päivänä ei enää kauheasti huvittanut kävellä, joten istuimme auringossa, kahvista ja crepeistä nauttien. Paikalla oli tietenkin ihan älytön määrä turisteja, mutta ihana ilma ja upeat näkymät tekivät Sacré-Coeurista ehdottomasti käymisen arvoisen. Huomasin tässä juuri, että kovin hehkeitä kuvia meistä ei matkan aikana saatu, pyysimme aina jotakin random ohikulkijaa ottamaan kuvan, ja jotenkin se on vaan niin kiusallinen tilanne, ettei sitä ihmisparkaa viitsi pyytää ottamaan lisää kuvia jos ensimmäinen ei onnistu. Toisaalta kolmen päivän punaviini- ja crepedieetti on näköjään jättänyt jälkensä pullaposkiini, eipä siinä tilanteissa kovin hehkeitä kuvia saa kuin ammattiphotoshoppaajan käsittelemänä ;)

 Haha, tämä viimeisen kuvan taiteilija on kyllä löytänyt jotain maalaamisen arvoista!

Karma?

Ah, ihana päivä. Heräilin pitkin yötä siihen, että Seppo-parkaa itketti. Normaalisti se nukkuu sikeästi pitkälle aamuun asti, mutta viime yönä sillä taisi olla maha sekaisin. Iltapäivällä suunnistan ensimmäistä kertaa työasioilla yksin junalla Amsterdamiin. Peukut pystyyn siis, että miljoona junanvaihtoa onnistuu kivuttomasti. Haluaisin tietenkin olla mahdollisimman freesinä tapaamista varten, mutta talomme edessä tehdään jotain katutöitä, eikä yhdestäkään hanasta tule vettä. Moi moi suihku ja puhtaat hampaat! 

Tämän postauksen oli tarkoitus käsitellä jotain ihan muuta, mutta olkoot :D. Alla kuva 8-viikkoisesta Seposta, joka onkin tänään jo 14 viikkoa vanha, hui!

Nyt minä häivyn tästä stressaamasta, toivotan kaikille mukavaa tiistaita ja muistakaa nauttia toimivista vesihanoistanne!

Paris, day 2

Toisesta Pariisipäivästä otettiin kyllä ihan kirjaimellisesti kaikki irti; herättiin aikaisin ja lähdettiin taas metrolla kohti kaupunkia. Kävimme tiirailemassa läpi kaikki turistinähtävyydet, Eiffelintornin näimme jopa kahteen kertaan, kun ei päiväsaikaan jaksettu jonottaa hisseille. Iltamyöhällä jonottaminen kyllä kannatti, kaupunki valoineen oli todella upea näky! Kävelymatkat nähtävyyksien välillä olivat melko pitkät, ja lopulta kävelyä oli päivän mittaan kertynyt ainakin 10 tuntia, välillä tietenkin piti pysähtyä ja maistella vähän crepejä, tai olutta jossain random irkkupubissa. Istuimme myös tunnin verran pikku turistiveneen kyydissä, juuri sopivasti ennen auringonlaskua. Kun yöllä kävelimme metrolta takaisin hotellille, tuntui kyllä ihan oikeasti siltä, etten jaksaisi ottaa enää askeltakaan. Nämä meidän ottamat kuvamme eivät kyllä anna minkäänlaista oikeutta Pariisin kauneudelle, jos joku tätä lukeva ei ole siellä vielä käynyt niin suosittelen kyllä erittäin lämpimästi!

Paris, day 1

Vietimme viikonlopun Pariisissa, minulle kyseessä oli ihan eka kerta, joten J sai taas ylpeillä matkaoppaan taidoillaan. Olimme suunnitelleet viikonloppua erään toisen pariskunnan kanssa, mutta juuri iltaa ennen lähtöä toinen heistä sairastui, joten jouduimme lähtemään ihan kaksin. En minä nyt kuitenkaan väitä, että viikonloppuloma maailman romanttisimmassa kaupungissa kahdestaan oli mitenkään traumaattinen kokemus ;). 

Lähdimme ajamaan kohti Pariisia perjantai-aamuna, täältä sinne ajaa noin viidessä tunnissa. Perillä etsimme hotelliamme hyvän tovin, huijaavan navigaattorineidin avustamana. Lopulta löysimme perille ja suuntasimme sieltä pikapikaa metrolla kaupunkiin. Haukoin henkeä ihastuksesta jo kun nousimme metrotunnelista ylös maan kamaralle Notre Damen kohdalla. Kävimme katsomassa kirkkoa sisältäkin, jonka jälkeen minä halusin vain kävellä ja ihastella paikkoja, rakennuksia ja kauniiden pariisittarien vaatteita. Kävelimme iltamyöhälle asti, söimme illallista kaupungissa, ja suuntasimme viinipullon kera takaisin hotellille.

Ensimmäisen päivän kuvasaldo ei ollut päätähuimaava, minä en oikein osannut keskittyä valokuvaamiseen, kun kaikki ympärillä oli niin kaunista! Kuvia riittää kuitenkin vielä kahdelta päivältä, joten lisää on tulossa.