Puuh

Tänään on taas vähän sellanen päivä, että mun pään sisällä ei liiku niin mitään. Mitään erikoista ei ole tapahtunut, menin töihin, töissä sain tosin hyviä uutisia esimieheltäni, tulin kotiin, oli tarkoitus mennä leffaan, mutta kaaduin puolikuntoisena sänkyyn ja sille tielle jäin. Kurkkuun koskee ja silmät ei meinaa pysyä auki. Eli hengaan loppuillankin tässä, patterit täysillä, teekuppi yöpöydällä ja Seppo kainalossa. Tällaisina päivinä haluaisin telkkarin makuuhuoneeseen, että voisin katsoa jotain turhaa. Kipeänä tai vähän masentuneena tekee aina mieli katsoa jotain tuttua ja turvallista, sarjoja mitä on nähnyt jo sata kertaa, esim Frendejä tai Simpsoneita.

4711

Löysin ihanan kesäisen kuvan, jossa Seppokin on vielä pieni ja söpö. Oltiin matkalla Saksaan ja aurinko paistoi. Tuliskohan se kesä kohta takaisin.

Found a pic taken on a road trip to Germany, Seppo is still small and cute and everything just looks so warm. Summer, please come back already.

Kakkulat

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku on ottamassa sinusta kuvaa ja sinun on huudettava "ODOTA!" vain ottaaksesi silmälasit päästä. Minun olisi jo korkea aika ostaa uudet rillit, kerroin jo edellisessä blogissani, varmaan kolme vuotta sitten kuinka kerran kaupungilla ollessani joku random ohikulkija huudahti "Kekkonen elää!", osoittaen minua. Enkä vieläkään ole saanut tehtyä asialle mitään.

Do you know the feeling when someone is about to take a picture of you and you just have to yell out "NO! WAIT!" just to take off your stupid, nerdy glasses? It would be about time for me to buy a new pair of glasses. I even mentioned this in my old blog, about three years ago, after a little incident where an unknown person pointed at me, screaming "Kekkonen is alive!" in the middle of the street. This Kekkonen, a former president of Finland, was known for his ugly glasses... And still I haven't done anything about it.

Karkkia ja kamalia cocktaileja

Sunnuntait on mulle tätä nykyä näköjään blogipäiviä. Sunnuntaista on myös viime aikoina tullut mulle lempparipäivä. Ennen vietin aina sunnuntait hirveän masennuksen vallassa, kun tiesin, että seuraavana päivänä pitää taas kouluun/töihin. Nyt olen kokenut jonkinlaisen valaistuksen ja huomannut, että sunnuntainahan saa vielä nauttia joutenolosta! Yli puolet päivästä on vietetty sängyn pohjalla iso hymy naamalla ja toinen puolikas on mennyt leppoisasti sohvalla karkkipussin kera. Lauantait taas menevät aina hirveässä viikonloppu-euforiassa, pitää tehdä kaikki mitä ei viikolla ehdi, eilen siis pomppasin pystyyn seitsemältä, kävin juoksulenkillä, siivosin, pesin pyykkiä ja leivoin. Illan vietin ihastuttavan työkaverini seurassa, tehtiin maailman ällöimpiä cocktaileja, käytiin läpi kaikki Den Haagin baarit ja arvosteltiin ihmisten pukeutumista, parasta viihdettä!

Just realizing what a nice day Sunday actually is. I think Sundays are way underrated, people tend to be anxious about the weekend ending, and a new week starting. I used to think like this too, until I noticed how awesome it is to just lay on the couch and do nothing for a whole day. Today I've spent more than half of the day in bed and the rest of the day on the couch with a big bag of candy. Saturdays, on the other hand, are always spent being a bit too excited about the weekend, yesterday I was so happy about it that I got up at seven, went jogging with Seppo, cleaned the house, did some laundry and cooked. Umm... And then I spent my evening with one of my lovely colleagues, we made the worst tasting cocktails ever, saw quite a few of the bars in The Hague and judged people based on what they were wearing, so entertaining!

Toivottavasti kaikilla oli huippu viikonloppu! 

Hope you all had a nice weekend too!

Andthatswhoiam

Ajattelin aloittaa tiistain kuvailemalla itseani kuvien avulla. Minusta oli hauska tutkia samankaltaisia postauksia muista blogeista ja miettia mita yhteista meilla on, tai mika ei pidakaan yhtaan paikkaansa.

Gonna try this in English too.. So I decided to kick off my tuesday morning by analyzing my inner being. Or maybe I'm just easily bored at work?

Tylsistyn helposti, voi kylla. Tai ehka en vaan osaa keskittya.

Am I easily bored or do i just lack the ability to focus?

J varmaan yhtyy tahan mielipiteeseen.

My boyfriend will agree on this one.

Tama riitelee ehdottomasti tuon tylsistymisen kanssa, mutta jostain kummasta syysta auton kyydissa osaan tyhjentaa aivoni ihan taysin ja istua ihan hiljaa vaikka tuntitolkulla.

This is contradicting the fact that I get easily bored, but for some reason I'm able to empty my head of thoughts and just relax for hours and hours if I'm in a car, probably not that good if I'm the one driving though! Watch out!

Uskon vihdoin olevani oikeasti kotona, mutta pala minusta on tietenkin aina lapsuudenkodissa.

I believe I've finally made my way home, but a part of me will always stay in the place where I grew up.

En edes halua tietaa millainen aani mulla on vanhana, kaytan aantani koko ajan. Siita asti kun heraan, siihen asti etta illalla laitan paan tyynyyn, joskus jatkan juttelua viela senkin jalkeen. Jos kukaan ei ole kuulemassa jorinoitani, hopotan itsekseni.

I don't even want to know what my voice will be like when I'm old... I'm always talking, from the moment I wake up to the moment I close my eyes at night, some times I even continue blabbering after that. If no one is around to listen to me, I'm more than happy to entertain myself with my own jokes. Really.

Meilla on aina ollut kesahuvila, meren rantaan on kiva paeta arkea.

My family has always had a little beach house, it's so relaxing to run away from your everyday life to the seaside.

No, kuka nyt ei tykkaa lahjoista.

Who doesn't like presents?

Mun lyhyille jaloille on tilaa lentokoneessa kuin lentokoneessa, kimpaannun tosin jos en saa ikkunapaikkaa. Kuka jaksaa tuijottaa eteensa koko lento-, bussi- tai junamatkan ajan? En ainakaan mina. Viime lentoreissulla viihdytettiin itseamme viiden tunnin ajan piirtamalla lomalla nahtyja juttuja ja sitten toisen piti arvata mika tilanne oli kyseessa.

I can always fit my short legs in any seat, but I will get angry if I don't get a window seat. I mean, who can spend an entire flight, bus ride, whatever by just staring at the seat in front? On our last flight we entertained ourselves by drawing things we saw on our holiday and then the other one had to guess what it was - great fun!

No, nythan mulla on pitkalti yli kymmenen serkkua ja vaikka kaikista tykkaankin, niin kaikki ei valitettavasti ole mulle yhta laheisia. Muutamasta on kuitenkin tullut mulle kuin omia veljia ja auttavat mut joka pinteesta.

Well, I have more than ten cousins and even though I do like them all, I don't have a good bond with all of them. But I do have a few "special" cousins who are like brothers to me and will save my sorry ass from any situation I might get myself into.

Turvallisuus ja rutiinit on mun pahe. Tukehdutan itseni kangistumalla tylsiin kaavoihini, ja sitten pyristelen itse paniikissa pois kohti uusia rutiineja ja kaavoja.

I love the feeling of being safe, so much that I completely bore myself with my safe routines.

Ja kohta sen saankin! Suunnitelmissa on pienta muutosta asuntoomme, talla hetkella meilla ei ole edes vaatekaappia ja vaatteita loytyy ihan oikeasti joka nurkasta. Asiaa ei yhtaan helpota se, etta J:lla saattaa olla jopa enemman vaatteita kuin minulla.

Soon I might even get one! We have been planning some change to our storage situation, at the moment all our clothes are lying around on the floor... And it's not really helping that J seems to have more clothes than I do.

Entinen tyokaverini on kotoisin Marokosta, siella talle ilmiolle on kuulemma oma sanansakin. Se lausuttiin kutakuinkin nain: tbrguig. Ja se tarkoittaa ihan vaan sita, etta istutaan ja kommentoidaan ohikulkijoita tyyliin "kato nyt tonkin hiuksia, ihan kauheet!".

A former colleague of mine is Maroccan, she told me that they actually have their own word for peoplewatching, it's pronounced somewhat like this: tbrguig. Unfortunately I have no idea how it is spelled... Anyway it just means sitting around commenting on people passing by, like "look at that girl's hair, so ugly!"

Rakastan huumoria sen kaikissa muodoissa!

I love humor in all it's forms!

Hope you like the translation, due to some public pressure (haha) I will keep translating most of my texts from now on.

Klassinen sunnuntai

Eilen vietettiin J:n 24-vuotissynttäreitä ja olo on tänään ollut sen mukainen. Normaalisti en piittaa alkoholia käsittelevistä blogeista tai postauksista, mutta tällä kertaa haluan itse toimia varoittavana esimerkkinä, if you know what I mean. Ja halusin lisätä vielä pari viinankatkuista kuvaa Teneriffalta, toiseksi viimeisenä iltana heitettiin illallisen jälkeen lanttia, että mennäänkö ähkyisinä nukkumaan hotellille vai käydäänkö vielä yksillä. Käytiin vahingossa sadalla, kamerasta löytyi seuraavana aamuna kuvia, joissa halailtiin porukassa meille täysin tuntemattomia tyyppejä. Oma viimeinen muistikuva on, etten jaksa kävellä mäkeä ylös hotellille ja makaan maassa kikattaen, valkoinen bleiseri tykkäsi. Hyvä uutinen tässä on se, että leivoin eilen hyvin pienimuotoisiin juhliin kolme kakkua, joita kaikkia on vielä vaikka kuinka paljon jäljellä. Tämän päivän fiiliksiin vedoten olen siis nauttinut suklaakakkua aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi.

Valentine's Day

Ystävänpäivän kunniaksi minua odotti herkkä viesti eteisen liitutaululla, söpö pikku ruusukimppu ja kasa lättyjä kun tulin kotiin töistä. Tämä onnellinen tyttö menee nyt miestensä (Seppokin lasketaan) väliin nukkumaan, toivottavasti kaikilla oli tosi ihana ystävänpäivä. Ihanista miehistä huolimatta omia kavereita ja perhettä on tänään ollut vähän ekstra ikävä, Suomeen olisi tarkoitus lähteä vasta viettämään juhannusta, mutta harkitsen kyllä vakavasti lyhyempää viikonloppureissua jo keväälle. Toivottavasti nähdään pian ;)

Eläinpuisto

Käytiin Loro Parquessa katsomassa söpöjä otuksia, huomatkaa mun iloinen ilme ja laiskat hait, jotka oli nukahtanu tollee kainalokkain. Nyt muakin väsyttää sen verran, että kömmin sänkyyn. Hyvää yötä kaikille!

Tätä päivää ei muistella hyvällä

Ei-rantaihmisinä keksittiin, että mehän vuokrataan auto. Edellisessä postauksessa näittekin jo, miten soma sininen Clio saatiin ensimmäiselle päivälle. Clio ei ollutkaan yhtä söpö käytössä, se puhisi ja puhkui ja joi polttoainetta enemmän kuin luksusjahti. Pääteltiin fiksuina, että pikku Clio on rikki, ja sen on mentävä takaisin vuokrafirman huostaan. 

Uhrattiin koko aamupäivä, ja käytiin eron partaallakin, epätoivoisesti etsiskellessä yrityksen toimistoa. Kartat lenteli ja huudettiin naamat punaisina toisillemme "OIKEALLE!!" "EIPÄS KUN VASEMMALLE!!" Lopulta se hiivatin toimisto löytyi ja saatiin käyttöön uusi auto.

Rauhoituttuamme lähdettiin ajamaan kohti päivän suunnitelmia, jotka olivat hetkeksi jo ehtineet unohtua. Ajeltuamme hetken aikaa hiljaisuudessa uuden auton kaikki merkkivalot syttyivät ja vilkkuivat somasti. Oli siis aika kääntyä takaisin ja vaatia tilalle Ferrari. Ferrarihaaveet unohtuivat hetkessä, kun auto sammui motarin varteen.

Tässä vaiheessa J oli vielä suht optimistinen, kanarialaiset tuntien minä olin huomattavasti huonommalla tuulella.

Aika alkoi tosiaan käydä pitkäksi apua odotellessa, ja varoituskolmiokin lähti tuulen mukana aina vähän väliä. Minä purin kauhuissani kynsiäni, kun J hyppeli sen perässä keskelle motaria.

 Jossain vaiheessa J:nkin hymy hyytyi, kun löysimme kivenmurikan takaa pienen muistomerkin. 

Enkä nyt tässä halua puhua epäkunnioituksellisesti kuolleista, mutta olisi se nyt voinut olla ihan kohteliasta kyseistä henkilöä kohtaan kerätä pois kaikki sen jämät.

Kaksi tuntia vierähti... Enkä nyt ihan rohkene sanoa "kuin siivillä".

Löysimme jännän tunnelin, joka näytti vievän toiselle puolelle tietä. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut munaa tutkia sen tarkemmin.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen ja auringonkin jo laskettua Guardia civilin poikia alkoi kiinnostaa turistien touhut. No, kiltit sedät auttoivat ja antoivat vuokrafirmalle ison sakon! Meille tuotiin silmänräpäyksessä uusi auto ja saimme jatkaa matkaa. Takaisin hotellille. Nyt alkaa jo vähän naurattaa kyseinen päivä, mutta silloin ei kyllä ollut mitenkään hirveän onnistunut fiilis. Niin joo, ja kiristin vuokrafirmalta vielä aimo-osuuden rahaa takaisin! Niillä rahoilla sitten kilisteltiin illalla, se oli jo ihan ok.