maanantai 11. helmikuuta 2013

Tätä päivää ei muistella hyvällä

Ei-rantaihmisinä keksittiin, että mehän vuokrataan auto. Edellisessä postauksessa näittekin jo, miten soma sininen Clio saatiin ensimmäiselle päivälle. Clio ei ollutkaan yhtä söpö käytössä, se puhisi ja puhkui ja joi polttoainetta enemmän kuin luksusjahti. Pääteltiin fiksuina, että pikku Clio on rikki, ja sen on mentävä takaisin vuokrafirman huostaan. 

Uhrattiin koko aamupäivä, ja käytiin eron partaallakin, epätoivoisesti etsiskellessä yrityksen toimistoa. Kartat lenteli ja huudettiin naamat punaisina toisillemme "OIKEALLE!!" "EIPÄS KUN VASEMMALLE!!" Lopulta se hiivatin toimisto löytyi ja saatiin käyttöön uusi auto.

Rauhoituttuamme lähdettiin ajamaan kohti päivän suunnitelmia, jotka olivat hetkeksi jo ehtineet unohtua. Ajeltuamme hetken aikaa hiljaisuudessa uuden auton kaikki merkkivalot syttyivät ja vilkkuivat somasti. Oli siis aika kääntyä takaisin ja vaatia tilalle Ferrari. Ferrarihaaveet unohtuivat hetkessä, kun auto sammui motarin varteen.

Tässä vaiheessa J oli vielä suht optimistinen, kanarialaiset tuntien minä olin huomattavasti huonommalla tuulella.

Aika alkoi tosiaan käydä pitkäksi apua odotellessa, ja varoituskolmiokin lähti tuulen mukana aina vähän väliä. Minä purin kauhuissani kynsiäni, kun J hyppeli sen perässä keskelle motaria.

 Jossain vaiheessa J:nkin hymy hyytyi, kun löysimme kivenmurikan takaa pienen muistomerkin. 

Enkä nyt tässä halua puhua epäkunnioituksellisesti kuolleista, mutta olisi se nyt voinut olla ihan kohteliasta kyseistä henkilöä kohtaan kerätä pois kaikki sen jämät.

Kaksi tuntia vierähti... Enkä nyt ihan rohkene sanoa "kuin siivillä".

Löysimme jännän tunnelin, joka näytti vievän toiselle puolelle tietä. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut munaa tutkia sen tarkemmin.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen ja auringonkin jo laskettua Guardia civilin poikia alkoi kiinnostaa turistien touhut. No, kiltit sedät auttoivat ja antoivat vuokrafirmalle ison sakon! Meille tuotiin silmänräpäyksessä uusi auto ja saimme jatkaa matkaa. Takaisin hotellille. Nyt alkaa jo vähän naurattaa kyseinen päivä, mutta silloin ei kyllä ollut mitenkään hirveän onnistunut fiilis. Niin joo, ja kiristin vuokrafirmalta vielä aimo-osuuden rahaa takaisin! Niillä rahoilla sitten kilisteltiin illalla, se oli jo ihan ok.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti