perjantai 31. elokuuta 2012

Hääpäiviä ja reissuja

Moi! Nyt on oikein ihanan täyteläinen olo, kävimme juhlimassa J:n vanhempien 33-vuotishääpäivää ja kattaukset oli sen mukaiset. Minusta oli tosi hauska juhlia heidän rakkautta koko perheen voimin, Suomessa en ole vielä vastaavaan törmännyt. Onko jollakin tapana juhlia hääpäivää isommalla porukalla, vai onko se ihan kahdenkeskinen juttu? Kai kukin aviopari juhlii tavallaan, onneksi omia hääpäivän viettoja ei vielä tarvitse olla suunnittelemassa ;). Kuvia en viitsinyt napsia muista perheenjäsenistä blogiin näytille, joten tähän postaukseen lisään pari kuvaa random rannalta Belgiasta. 

Teimme keväällä paljon pikku road tripejä ja reissuja lähellä oleviin kaupunkeihin, niiltä reissuilta riittää hassunhauskoja kuvia, ja ajattelin niitä jatkossakin sirotella blogiin ihailtavaksi. Tälle reissulle lähdimme, koska oli kuuma. Päätimme lähteä Waterloon kautta Ranskaan uimaan (huom. tästä meiltä voi pyöräillä rannalle viidessä minuutissa, kuitenkin oli pakko lähteä ihan Ranskaan asti...). Tarkoituksena oli palata samana iltana, mutta automme jäi lukkojen taakse, parkkitalon mentyä kiinni yllättävän aikaisin. Pikku kylässä hotellitkin olivat yhtäkkiä täynnä, lopulta löysimme hotellin, jossa oli vielä yksi huone vapaana. Samoissa kuteissa tuli siis hikoiltua pari päivää, ja sokeitakin oltiin, koska piilolinssit oli heitettävä roskiin nukkumaan mennessä. Mainittakoon vielä, että loppujen lopuksi emme edes menneet uimaan. No, tätä reissua varmaan muistellaan lämmöllä, jos oma 33-vuotishääpäivä joskus koittaa.



torstai 30. elokuuta 2012

Matkaoppaan elämää osa 1


Edellinen blogi jäi siinä vaiheessa kun lähdin matkaoppaaksi, siinä vaiheessa jäi myös jokapäiväinen kontakti kavereihin ja perheeseen. Tässä postauksessa ajattelin kertoa hieman oppaan arjesta ja omista kokemuksista, jatkaakseni siitä mihin viimeksi jäin. Kerron vähän kerrallaan, eli matkaopas-postauksia tulee jatkossakin! Matkaan lähdin siis lokakuussa 2011 ja oppaan töitä tein puolisen vuotta. 


Olin jo vuoden verran haaveillut ihan tosissani matkaoppaan työstä, ennen sitä elin pitkän aikaa tietämättä mille alalle haluan suuntautua tai mitä tehdä "isona", nyt minulla oli siis vihdoin jonkinlainen kuva siitä, mikä työ minulle olisi mielenkiintoista. Lopulta uskalsin myöntää itselleni, että nyt on lähdettävä.  Pienen yksiöni seinät olivat täynnä kuvia lomaparatiiseista ja palmuista, katsoin Matkaoppaat-sarjaa ja tutkin joka päivä matkailuun liittyviä uutisia ja etsin vapaita työpaikkoja. Kauden haku alkoi kuitenkin olla ohi, moni yritys ei enää edes vastaanottanut hakemuksia, joten matkaan taisi lopulta lähteä vain kolme hakemusta. Enkä ollut yhtään varma luettaisiinko niitä edes näin lähellä talvikauden alkamista, kun tarvittavat oppaat oli jo löydetty.


Olin töissä, kun sain tietää pääseväni haastatteluun eräälle matkanjärjestäjälle. Samana viikkona lähdin Helsinkiin haastatteluun. Sen jälkeen jännitin viikon, jonka jälkeen sain kuulla tulleeni valituksi kolmen päivän matkaopaskurssille. Kurssi järjestettiin Suomessa ja sen aikana matkanjärjestäjällä oli vielä oikeus sanoa ei kiitos, jos kokivat etten sovikaan työhön. Viimeisenä päivänä minä, ja ainoa kurssikaverini Saara, saimme tietää matkakohteemme. Minut pestattiin Gran Canarialle, olin tuttuun ja turvalliseen kohteeseen hyvinkin tyytyväinen! Vaan nyt minulla oli 5 päivää aikaa tyhjentää asunto, hoitaa paperihommat lähtökuntoon ja tietenkin pakata puolen vuoden tavarat yhteen matkalaukkuun. Kiirehän siinä tuli, mutta vihdoin ja viimein klo. 4.00 lähtöaamuna oli tavarat pakattuina ja kämppä tyhjänä. Eipä siinä olisi jännitykseltä tullut nukuttua muutenkaan. 


Yritän nyt rajoittaa, ettei tule kilometrin mittaisia postauksia, eli aiheesta lisää myöhemmin! Kuvissa näkyy lentokoneen lisäksi kanarian kotini, vähän maisemia terassiltani, ja aina mukana kulkeva unisieppari, josta tosin ei koskaan ole ollut mitään hyötyä, hah!


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Ensimmäinen

Moi! 

Olen tässä pohdiskellut jo jonkin aikaa mitä kirjoittaisin ihan ensimmäiseen postaukseen! Olen kirjoittanut blogia aikaisemmin parikin vuotta, mutta muutettuani ulkomaille kirjoittelu jäi valitettavasti vähemmälle työkiireiden takia. No, ikävä iski ja tässä sitä nyt ollaan. Ajattelin myös, että blogin kautta perheen ja kavereiden on helppo seurata mitä meille hollantilaisille (haha...) kuuluu! 

Sen pidemmittä puheitta voisinkin kertoa mitä viime aikoina on puuhailtu. Tällä hetkellä teen jonkin verran töitä kotoa käsin ja huolehdin 10 viikon ikäisestä ranskanbulldoggistamme kun J on töissä. Lokakuussa pääsen vihdoin ihan oikeisiin töihin, eikä tarvinnut edes oppia hollantia! Tänään käytettiin Seppoa (a.k.a. kokopäivätyötä) kivassa puistossa, joka sijaitsee vähän syrjemmässä, Seppo ei ole saanut vielä viimeistä rokotettaan, joten muiden koirien treffailu ei vielä onnistu. Puistossa Seppo juoksi perhosten ja lintujen perässä kuin mikäkin älykääpiö ja loppupäivän se onkin viettänyt olohuoneen pöydän alla kuorsaten.


Ensimmäinen postaus alkaa olla kasassa, toivottavasti tämä alkukankeus tästä taas pikkuhiljaa hälvenee kun alkaa runosuoni sykkiä!