Edellinen blogi jäi siinä vaiheessa kun lähdin matkaoppaaksi, siinä vaiheessa jäi myös jokapäiväinen kontakti kavereihin ja perheeseen. Tässä postauksessa ajattelin kertoa hieman oppaan arjesta ja omista kokemuksista, jatkaakseni siitä mihin viimeksi jäin. Kerron vähän kerrallaan, eli matkaopas-postauksia tulee jatkossakin! Matkaan lähdin siis lokakuussa 2011 ja oppaan töitä tein puolisen vuotta.
Olin jo vuoden verran haaveillut ihan tosissani matkaoppaan työstä, ennen sitä elin pitkän aikaa tietämättä mille alalle haluan suuntautua tai mitä tehdä "isona", nyt minulla oli siis vihdoin jonkinlainen kuva siitä, mikä työ minulle olisi mielenkiintoista. Lopulta uskalsin myöntää itselleni, että nyt on lähdettävä. Pienen yksiöni seinät olivat täynnä kuvia lomaparatiiseista ja palmuista, katsoin Matkaoppaat-sarjaa ja tutkin joka päivä matkailuun liittyviä uutisia ja etsin vapaita työpaikkoja. Kauden haku alkoi kuitenkin olla ohi, moni yritys ei enää edes vastaanottanut hakemuksia, joten matkaan taisi lopulta lähteä vain kolme hakemusta. Enkä ollut yhtään varma luettaisiinko niitä edes näin lähellä talvikauden alkamista, kun tarvittavat oppaat oli jo löydetty.
Olin töissä, kun sain tietää pääseväni haastatteluun eräälle matkanjärjestäjälle. Samana viikkona lähdin Helsinkiin haastatteluun. Sen jälkeen jännitin viikon, jonka jälkeen sain kuulla tulleeni valituksi kolmen päivän matkaopaskurssille. Kurssi järjestettiin Suomessa ja sen aikana matkanjärjestäjällä oli vielä oikeus sanoa ei kiitos, jos kokivat etten sovikaan työhön. Viimeisenä päivänä minä, ja ainoa kurssikaverini Saara, saimme tietää matkakohteemme. Minut pestattiin Gran Canarialle, olin tuttuun ja turvalliseen kohteeseen hyvinkin tyytyväinen! Vaan nyt minulla oli 5 päivää aikaa tyhjentää asunto, hoitaa paperihommat lähtökuntoon ja tietenkin pakata puolen vuoden tavarat yhteen matkalaukkuun. Kiirehän siinä tuli, mutta vihdoin ja viimein klo. 4.00 lähtöaamuna oli tavarat pakattuina ja kämppä tyhjänä. Eipä siinä olisi jännitykseltä tullut nukuttua muutenkaan.
Yritän nyt rajoittaa, ettei tule kilometrin mittaisia postauksia, eli aiheesta lisää myöhemmin! Kuvissa näkyy lentokoneen lisäksi kanarian kotini, vähän maisemia terassiltani, ja aina mukana kulkeva unisieppari, josta tosin ei koskaan ole ollut mitään hyötyä, hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti