Sunnuntaina J:n vanhemmat halusivat lähteä Belgian puolelle antiikkimarkkinoille. Lähdettiin mukaan, minä kun olen varsinainen antiikkihai, juu juu. Markkinat olivat paikallisille iso tapahtuma, ja paikalla oli hevosiakin lapsia viihdyttämässä. Minä halusin heppatyttönä tutustuttaa Sepon kuvassa olevalle hevoselle, jottei tulevaisuudessa tulisi ongelmia, kun Sepon on tultava toimeen minun heppojeni kanssa.
Vaikka antiikkimarkkinoilta löytyi kaikenlaista jännää, oli päivän kohokohta vahingossa löydetty antiikkikauppa... tien varressa oli iso, vanha rakennus, joka muistutti lähinnä Addamsin perheen kotia. Kaupassa oli kolme kerrosta tupaten täynnä antiikkia, ja sellaista pelottavaa antiikkia; vanhoja kirkon penkkejä, ihmisen kokoisia veistoksia pyhimyksistä, perhosen siivistä tehtyjä tauluja, eläinten sarvia ja päitä... Kaupassa oli hiiren hiljaista, esineitä ja kalusteita oli pinottu kattoon saakka, rakennus oli kylmä ja huonokuntoinen, ja välillä olin ihan varma, että joku hiiviskeli takanani. Unohdin kylmiltä väristyksiltäni ottaa kuvia, joten sinne on suunnattava pian uudestaan, kun rahatilanne sallii meille esim. vanhan kirkon penkin TV-tasoksi, Seppo haluaisi pedikseen vanhan matkalaukun, jonkun elukan sarviin voisi laittaa roikkumaan vaikka koruja ja kaulahuivithan roikkuisivat somasti jonkun pelottavan veistoksen kaulassa. Juuri sopivan ällöä.
Huomenna matkaan viikoksi kotiin Suomeen. Tajusin vasta tänään, kuinka ikävä tulisi Seppoa, ja kävin jopa eläinlääkärillä kyselemässä mitä rokotuksia tms. Seppo olisi tarvinnut tullakseen mukaan. Passi Sepolta kyllä löytyy, mutta rabies-rokotus olisi pitänyt ottaa kolme viikkoa ennen lähtöä... no, enhän minä silloin vielä edes tiennyt lähteväni. Seppo tulee mukaan sitten ensi kerralla, ellei rabies ole siihen mennessä päässyt yllättämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti