Happy Birthday Jeff!

Tämä komistus täyttää tänään 25 vuotta! Kerkesin jo onnitella aamulla lahjapaketin kera, mutta kyseessä on niin erityisen hieno mies, että hän ansaitsee ihan oman blogipostauksen. Paljon onnea muru!

Valentine's Day

Täältä raportoi koko toimiston onnellisin tyttö! Sain juuri työpaikalle lähetettynä ihanan ruusupuskan ilmapallon kera <3. 

Aamuliikenteen vaarat

Niin monena aamuna joudun kiireessä nauttimaan aamupalani autossa, kaksi näkkäriä tuorejuustolla. Laukusta löytyy hedelmiä, eihän näkkärillä nälkä lähde. Liikennevaloissa kurkin aina muihin autoihin, aamurutiineja sielläkin. Viereisessä autossa nuori äiti levittää tummille silmänalusille peitevoidetta, jutellen samalla rauhoittelevasti  vauvaistuimessa itkevälle pikkupojalle. Edessäni olevalla bisnesmiehellä on juuri meneillään videopuhelu kauniin naisen kanssa. Usein näen aamuisin kahvikuppeja, väsyneitä kasvoja, tupakoivia työmiehiä ja puhelimessa puhujia, mutta tänään näin kyllä ihan ensimmäistä kertaa miehen ajavan partansa auton ratissa! Ja vielä höylällä!? Partakoneen ehkä ymmärtäisin, mutta että laittaisin iholleni terän liikkuvassa autossa... Hmm. Onneksi näiltä asioilta välttyy naisena. Koskaan ei ole vielä tarvinnut ajella sääriä moottoritiellä. Toivotaan, etten ole itse ratissa jos se päivä joskus koittaa.

Hömelöt hauvat

Onko maailmassa mitään parempaa, kuin ihminen jolla on ihan samanlainen huumorintaju kuin sinulla? Minä ja serkkuni Jonathan osaamme usein nauraa samoille vitseille ja revimme huumoria etenkin koiriemme nolaamisesta. Lauantain noloin piski-kisan jaetulta ykkössijalta löytyy Seppo ja Pendo!

Varastettu kello ja pelottavan tumma huulipuna

Hei mitä!? Tänäänhän onkin perjantai! Nojoo, olisikin asiat niin hyvin, että perjantai pääsee yllättämään tulollaan... Täällä sitä on kyllä odoteltu maanantaista asti! Eilen katsottiin taas niin syvästi järkyttävä ja traumatisoiva jakso Embarrassing Bodiesia, että melkein itketti. Jaksossa nähtiin mm. 70-luvulla tehdyt silarit, maha joka oli niin pahasti arvilla, että se näkyi paidasta läpi, sekä pylly, josta valui jatkuvasti vihreänkeltaista mätää. Ah. Viikonloppuna otetaan kauhujutuista vähän breikkiä ja keksitään muuta tekemistä, kuin telkkarin edessä loikoilua, tällä hetkellä suunnitelmissa on kuntosalilla käyntiä, pitkiä lenkkejä, kivaa ruokaa ja sunnuntaina vintage-tori. 

Perjantainaama ja J:ltä varastettu kello. En raaski ostaa itselleni isoja kelloja tai koruja, siinä pelossa, että kyllästyn niihin. Onneksi samasta huushollista löytyy mahtavien kultakellojen harrastaja niin saan välillä lainattua vähän blingiä ranteeseen. Tai no, lainattua ja lainattua, minä ostin tämän kellon J:lle lahjaksi, eikä suinkaan ostohetkellä käynyt mielessäkään, että itse joskus tätä lainaisin ;). Kello on merkkiä Nixon, jolla on mallistossa tosi makeita kelloja suht pieneen hintaan, ihan lahjavinkkinä jos jollakin sattuu olemaan esim. myöhastelevä poikaystävä, jolla on piakkoin synttärit. Ylläolevassa kuvassa minulla on huulilla joulun alla ostettua, mutta vähän totuttelua vaatinut huulipuna. Ihastuin sävyyn Schipholin lentokentän tax freessa ja päätin ostaa sen itselleni joululahjaksi. Kotona säikahdin hieman tummaa sävyä ja huulipuna jäi laukun pohjalle. Nyt viimeiset pari viikkoa olen kuitenkin rakastunut uudestaan ja käyttanyt tätä joka päivä. Harmi, että se näkyy kuvassa noin huonosti, pitää koittaa ottaa parempi kuva, jossa tuo ihana talvinen sävy pääsee oikeuksiinsa.

Hauskaa viikonloppua kaikille! Olkaa nätisti!

Verta ja suolenpätkiä

Onko muillakin tapana katsoa iltaisin telkkarista niitä kamalia ohjelmia, joissa tehdään kaiken maailman kauneusleikkauksia ja rasvaimuja? Meille on jostain kumman syystä muodostunut ihan ihme rituaali katsoa ohjelmia, kuten Embarrassing Bodies ja Last Chance Salon, joissa rumat ja epämuodostuneet ihmisparat saavat äkkiä apua outoihin paukamiin ja brasilialaisen puoskarin tekemien muovitissien korjaukseen. Tietenkin sillä hinnalla, että potilaat antavat kaikkien katsoa vinoja tissejään ja epämuodostuneita pyllynposkiaan tv-ruudusta. Me molemmat tiedämme jo tässä vaiheessa, että ruoka tulee olla syötynä ennen kun Last Chance Salon alkaa, muuten perunamuusin nielemisessä voi olla vähän vaikeuksia. Näitä ohjelmia katson yleensä kurkkien sormien välistä, ja huh, kun nenäleikkaus alkaa, on telkkarista äkkiä laitettava äänet pois, muuten kuulet kun kirurgi viilaa ja nakuttaa nenärukkaa. 

Miksi tämä on niin viihdyttavää? Vaikka joka ilta mietin, että olisi melkein saanut olla ämpari sohvan vieressä, kaiken varalta, ja menen nukkumaan ihan pahoinvointisena ja traumatisoituna. Silti en voi missata jaksoakaan. Ehkä oma luomukroppa ei tunnukaan enää niin tylsältä kun on saanut jokapäiväisen annoksen puolalaisen huippukirurgin tekemiä, kylppärisilikonilla täyteen pursotettuja rintoja.

Onko täälla muilla samat harrastukset? Tai vielä parempaa, olisiko kellään tarjota teoriaa, miksi tätä sontaa on vaan katsottava?

Opiskellaan suomea osa 1

Olemme tässä muruseni kanssa opetelleet suomea, ja tosi hyvin on muuten mennyt tähän mennessä! Täällä osataan jo laskea, taivuttaa verbejä ja vaikka mitä. Toisaalta, kun ollaan yritetty keskustella hieman niin eteen on tullut aika hassuja sattumia, ja olen huomannut, että suomi on ulkomaalaiselle ihan kamalan julma kieli! Voit luulla sanovasi jotain todella mukavaa ja jos yksikin kirjain sanassa on väärin, oletkin sanonut jotain aivan kauheaa. Aloimme vastikään käydä J:n kanssa samalla salilla, usein lämmittelemme yhdessä juoksumatolla, ja saattaahan siinä hölkkäillessä tulla vähän tylsää, ollaan yleensä yritetty tappaa aikaa "keskustelemalla" suomeksi... viime kerralla harjoiteltiin vastakohtia, minä vähän ilkeänä tyttöystävänä kysyin kiperän kysymyksen "Olenko lihava vai laiha?" johon J tokaisi tyytyväisenä "Olet lihava!" minä tietenkin kauhistuin ja hän perui sanansa heti "Ei, ei, ei!!! Olet laiva!" Joo just. Laivan kokoinen nainen on kyllä minun mielestäni yhtä kuin todella lihava. No, sen takia sinne salille on alunperin mentykin!

Samaisella salireissulla oltiin päästy puoliväliin treeniä, jolloin J yhtäkkiä huudahti kovaan ääneen "KUOLET!!" kun tarkoituksena oli tietenkin sanoa puolet... Onhan hän myös ehtinyt harkita lahtaajan  ammattia, kun itse aikaisemmin neuvoin, että ahtaajilla on Suomessa hyvät palkat.

Toivottavasti näitä ihania kömmähdyksiä tulee lisää jatkossakin, saapi nähdä jos minäkin alkaisin tekemään samanlaisia mokia hollanniksi niin saadaan tännekin vähän naurun aihetta! 

It's the friends you can call up at 4 a.m. that matter

Ihana ystäväni Josefin ajoi tänään Kokkolasta Vaasaan ja juteltiin koko hänen automatkansa ajan Skypessä, minä köllötin tietenkin täällä Haagissa kotisohvalla toivoen, että Josefin käytti handsfreeta ajaessaan. Keskusteltiin paljon ystävyydestä, ja siitä mitä se meille tarkoittaa.  Hän on yksi harvoista ihmisistä, joka aina epäitsekkäästi kuuntelee, jos minulla on jotain sydämellä. Niin moni keskustelu Jossen kanssa päättyy sanoihin "tiedäthän, että minulle saa soittaa vaikka keskellä yötä"... ja vaikka kovin montaa kertaa ei ole yöllä tarvinnut soittaa niin tuo lause pysyy mielessä muistuttaen siitä, miten ihana ystävä minulla onkaan. Me olemme olleet kavereita ihan lapsesta saakka, ja riitojakin meidän välillä on ollut, silti me olemme aina löytäneet sovinnon ja jatkaneet yhdessä entistäkin vahvempana. Haaveilemme jo asuvamme parin vuoden päästä naapureina Kokkolassa, meillä olisi tietenkin molemmilla omat hevoset joilla tekisimme yhteisiä ratsastuslenkkejä. Aloin tässä juuri katsella myytäviä omakotitaloja, The Finnish Dream, here we come! Toivottavasti teillä kaikilla on myös ihana ystävä, muistakaa arvostaa häntä ja kertokaa miten tärkeä hän on!

Löysin tähän hätään vain yhden ainoan (vanhan!) kuvan meistä kahdesta, toivottavasti tähänkin tulee pian muutos, että saadaan meistä vähän lisää yhteiskuvia! Kummasti sitä vaan tavatessa keskittyy enemmän juttelemiseen kuin kuvien räpsimiseen :) ehkä se kertoo jotain tosiystävyydestä.

Kohtaamisia

Kohtaan päivittäin paljon ihmisiä, ja kommunikaatio on ainakin itsellä tosi usein mielessä. Minusta on niin mielenkiintoista tavata erilaisia ihmisiä ja varsinkin huomata, miten erilaisia ihmisiä maailma on pullollaan. Jotenkin sitä uskoo, että ihmiset toimivat ja reagoivat suurin piirtein samalla lailla kuin minä itsekin. Toisaalta sitä saa usein kummastua, miten kaikilla ei olekaan yhtään samanlaiset arvot, huumorintaju, äly... Tänään koin kaksi hyvin erilaista kohtaamista ja jotenkin nämä kaksi herraa jäivät päähäni mietityttämään. Ensimmäisen herran kanssa keskustelin tänään töissä, kyseessä oli serbialainen vanha pappa, joka juuri ja juuri puhui englantia. Silti tämä ihana ukkeli jaksoi vitsailla ja olla hyväntuulinen, jouduin useampaan otteeseen pyytää miestä toistamaan kun en ymmärtänyt hänen huonoa englantiaan... mutta se ei serbialaismiehen hermoja haitannut. Minusta oli ihan mahtavaa ja todella rohkeaa, että mies uskalsi lähteä heittämään läppää ihan vieraalla kielellä ja jaksoi toistaa asiansa aina uudestaan ja kertoa uuden, entistä huonomman vitsin. Itse uskallan juuri ja juuri pyytää kuittia kaupassa hollanniksi, muuten jää kyllä aika vähille vaikka hyvin kieltä ymmärränkin ja osaisinkin jos vaan uskaltaisin enemmän. 

Toisen herran tapasin tänään verotoimistossa, menin ihan paikan päälle asioimaan ja olin varannut ajankin, että saisin viime vuoden verotukset selvitettyä. Mies otti paperini ja passini sanomatta mitään, täytti jotain lomaketta ja palasi hetken päästä tulostetun lapun kanssa. Hän pyysi saada tilinumeroni veronpalautusta varten, mutta sanoikin heti, että anna olla vaan, kun otin puhelimeni esiin etsiäkseni numeron, ilmeisesti se olisikin vienyt liikaa hänen kallisarvoista aikaansa. Tapaamisen lopussa olin ihan äimän käkenä, eikä minulla ollut hajuakaan miksi edes tulin käymään, saatika sitten, että onko asiani hoidettu. Pyysin ukkoa selventämään hieman, ja hän tokaisi että voin mennä kotiin odottamaan. Kysyin, että kauanko tässä nyt saa odottaa, ja tuleeko sieltä veronpalautuksia vai mätkyjä? Mies naurahti ja sanoi, että saan odottaa 2 kuukaudesta jopa vuoteen? Kysyin vielä, että jos sieltä tuleekin palautuksia niin mille tilille niitä sopii odottaa ja onko herra varma ettei tarvitse tilinumeroani? Juu ei, mene kotiin odottamaan vaan. Next. 

Tyyppi oli niin epäinhimillinen ja törkeä, kysyin paljon kysymyksiä enkä saanut yhtäkään kunnon vastausta. Minun on varmaankin pakko soittaa tai mennä uudestaan käymään. Kyllähän minä itsekin tiedän, ettei asiakaspalvelu aina ole kauhean kivaa, mutta rajansa kaikella... Töykeitä ja naljailevia asiakkaita ei tarvitse kenenkään kestää, mutta miten joku on asialliselle ja rauhalliselle asiakkaalle noin tyly? Nojoo, jonkun lapun miekkonen täytti puolestani, kaipa se selviää sitten vuoden kuluessa, mikä kyseinen lappunen oli. Odotellaan.

Toivottavasti teilläkin on ollut tänään kivoja ihmis- tai asiakaspalvelukohtaamisia, kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa jos teillä on aiheesta mietteitä tai kokemuksia! Muuten toivotan kaikille kivaa viikonloppua!

Mikä mehulinko?

Huomenta kaikille ja ihanaa tiistaita! Itse tulin juuri töihin ja nautin tässä teekupposesta ennen kun hullunmully alkaa. Eilen oli ihan selkeästi Blue Monday - vuoden masentavin päivä, mutta tänään riittää taas energiaa! Töiden jälkeen kutsuu kuntosali, viime aikoina PT:nä on toiminut oma poikaystävä, mikä on ollut tosi hauskaa, luukuunottamatta pientä tukehtumiskohtausta viime viikolla. Muistuttakaa, että ostan kunnon vesipullon... 

Olen taas hurahtanut ihan täysillä terveys-smoothieihin ja kaikenmaailman superfoodeihin (ihan niin kuin kaikki muutkin) ja kaipaisin keittiööni mehulinkoa, jos kellään löytyy tällainen kapistus kotoa, niin kertokaa ihmeessä onko siitä ollut mitään hyötyä vai jääkö se vaan kaapin pohjalle pölyttymään? Itse löysin netistä moisen 30€ hintaan ja ajattelin sen tilata, jää nähtäväksi monetko mehut se tekee. Raportoin aiheesta lisää kun pääsen linkoon käsiksi.

Kuvina tänään toimi ihanan inspiroiva ja itse sommittelema taideteos, jota ajattelin kutsua nimellä "Sukella tiistaihin", sekä uusi kynsilakka ja mandariini.