Ihana ystäväni Josefin ajoi tänään Kokkolasta Vaasaan ja juteltiin koko hänen automatkansa ajan Skypessä, minä köllötin tietenkin täällä Haagissa kotisohvalla toivoen, että Josefin käytti handsfreeta ajaessaan. Keskusteltiin paljon ystävyydestä, ja siitä mitä se meille tarkoittaa. Hän on yksi harvoista ihmisistä, joka aina epäitsekkäästi kuuntelee, jos minulla on jotain sydämellä. Niin moni keskustelu Jossen kanssa päättyy sanoihin "tiedäthän, että minulle saa soittaa vaikka keskellä yötä"... ja vaikka kovin montaa kertaa ei ole yöllä tarvinnut soittaa niin tuo lause pysyy mielessä muistuttaen siitä, miten ihana ystävä minulla onkaan. Me olemme olleet kavereita ihan lapsesta saakka, ja riitojakin meidän välillä on ollut, silti me olemme aina löytäneet sovinnon ja jatkaneet yhdessä entistäkin vahvempana. Haaveilemme jo asuvamme parin vuoden päästä naapureina Kokkolassa, meillä olisi tietenkin molemmilla omat hevoset joilla tekisimme yhteisiä ratsastuslenkkejä. Aloin tässä juuri katsella myytäviä omakotitaloja, The Finnish Dream, here we come! Toivottavasti teillä kaikilla on myös ihana ystävä, muistakaa arvostaa häntä ja kertokaa miten tärkeä hän on!
Löysin tähän hätään vain yhden ainoan (vanhan!) kuvan meistä kahdesta, toivottavasti tähänkin tulee pian muutos, että saadaan meistä vähän lisää yhteiskuvia! Kummasti sitä vaan tavatessa keskittyy enemmän juttelemiseen kuin kuvien räpsimiseen :) ehkä se kertoo jotain tosiystävyydestä.
<3 <3 <3 <3 <3
VastaaPoista