Loma

Moikka! Nyt seuraa iso läjä kuvia, niitä tulee vielä parin postauksen verran, kun nyt kerran oli jotain kuvaamisen arvoista. Oltiin J:n kanssa viikon löhöilylomalla, joka loppujen lopuksi taisi olla enemmänkin aktiivinen läskeilyloma. Eka päivä otettiin ihan rennosti hotellilla, ja viereisellä rannalla, illalla mentiin ulos syömään. Ekat kuvat napattu hotellihuoneen terassilla. Seuraaville päiville vuokrattiin auto, alla näkyy pari kuvaa ensimmäisestä ajelupäivästä, löydettiin pieni, soma ranta ja Masca-kylä. Vaikka Teneriffa onkin täynnä kalpeita ja röyhkeitä turisteja niin kyllä sieltä löytyy tuollaisia salaisia pikku rantoja ja kyliä missä saa olla ihan rauhassa :)

Terkkuja

 Moikka! Terkut taalta etelan lammosta, mun nena on selvinnyt toistaiseksi palamatta. Ei olla viela tehty mitaan jarkevaa, mutta tanaan vuokrataan auto ja lahdetaan tutkimusretkelle kuten Kolumbus aikoinaan.

Lähtölaskenta

Hei vaan! Minä täällä innoissani etsin vanhoja kesävaatteitani ja kuorrutan itseäni tekorusketuksella. Huomenna lähdetään kauan kaivatulle hermolomalle ja Seponretale saa mennä "mummolaan" hoitoon. Seppo varmaan aistii, että olen hylkäämässä sen, koska tälläkin hetkellä se rötköttää mun sylissä puoliks läppärin päällä, enkä raaski sitä siirtää kun se nukkuu jo. J on jo jonkin aikaa pitänyt lähtölaskentaa eteisen liitutaululla ja tänään sinne oli ilmestynyt ykkönen, huomatkaa hienot aurinkotuolit. Niin ja puhekuplat, joissa lukee "caviar" ja "beer". Nappasin kirjahyllystä kaksi mahdollisimman erilaista tarinaa ja pakkaan ne mukaan rantalukemiseksi. Nyt muhin vielä hetken Sepon hellässä syleilyssä jonka jälkeen menen nukkumaan, sillä huomenna pitää vielä jaksaa olla pirteänä töissä ennen lentoa. 

Totuus viruksista ja diskokynsistä

Tilasin lopulta osan aiemmassa postauksessa vilahtaneista vaatteista. Yllätyin todella, kun kaikki tilaamani vaatteet istuivat täydellisesti. Yleensä olen vältellyt nettishoppailua kun jo kaupassa shoppailu on liian hankalaa. Yleensä ehkä yksi kymmenestä sovituskoppiin päätyneestä vaatteesta istuu hyvin. Tällä kertaa kävi onneksi tuuri. Ainoastaan bikiniyläosa lerpattaa mukavasti, mahtuisi toisetkin tissit kyytiin... J ehdotti, että mennään Tallinnan kautta niin voin laitattaa tissit sopimaan biksuihin. Just. Jos ei. Lainaan siltä vaikka muutaman parin tennissukkia bikinintäytteeksi.

Kuluneella viikolla olen myös hoitanut viruksen kourissa virunutta Seppoa, nyt alkaa onneksi jo elämä voittaa ja Seppo on taas oma itsensä.

Kävin myös laittamassa uudet kynnet, pyysin yllärikynnet ja yllärinhän minä sain. Oikein kunnon diskokynnet, tuo hile näytti purkissa vielä aika viattoman valkoiselta, kynnelle laitettuna se sitten muutti väriään ja nyt minulla on tuollaiset ihme bling bling-kynnet. Ensi kerralla sitten taas tylsän valkoiset.

Hehkeän viehkeä turisti

En laskisi omaa blogiani millään tapaa muotiblogiksi, mutta nyt innostuin kesävaatteista niin hirmuisesti, että tein niistä pikku kollaasit. Etsin siis matkalaukuntäytettä lomareissullemme. Törmäsin Zalandossa minulle ihan uuteen Mint&Berry-merkkiin, tuon ylemmän kollaasin mekot, sortsit ja valkoinen neule ovat kaikki samaista merkkiä. Alemmassa kuvassa kaikki tuotteet H&M:ltä. Tuo jakku oli erityisesti mieleeni, sille tulee käyttöä töissäkin ja tietenkin kesällä Suomessa kun ollaan terassilla nauttimassa siideriä ;). Täällähän ei myydä siideriä juuri missään, mikä on kaltaiselleni siiderihirmulle suuri vääryys. Ikeasta löytyy onneksi omena-, päärynä- ja lakkasiideriä. Niitä tulee hamstrattua aina välillä siellä käydessä.

Kuinka säälittävää muuten on, että olen jo ihan innoissani siitä, että Kanariansaarilta löytää ihan hirveästi erilaisia suomalaisia tuotteita ja ravintoloita. En todellakaan halua sinne Pirjopetterin Suomibaareihin laulamaan karaokea, mutta yhtenä iltana on kyllä pakko käydä syömässä jotain tuttua ja turvallista. Ollessani vielä Gran Canarialla töissä oli toimiston naapurissa supermarketti, jossa myytiin muun muassa suomalaista olutta, Karl Fazerin karkkeja ja ruotsalaisia lihapullia, ei oikein ehtinyt tulla niitä ikävä. Viime talvena vein jopa J:n syömään poronlihaa, ei ollut kuulemma heti suunnitellut syövänsä skandinaavisia herkkuja etelän lomalla.

Joka tapauksessa nämä lähtevät varmaankin tilaukseen, tosin yritän kyllä vielä karsia jotain, että jää rahaa tuhlattavaksi reissuunkin. Kriisihän tässä tulee kun ei osaa päättää!

Talviaamun haukottelijat

Meillä näyttää vähän tältä. Makkari-kylppärin käytännöllisyyttä en viitsinyt valokuvata, kerta siellä sisustusta koristaa yövuorosta kotiutunut kärtyinen mörkö. Tässä näkee kuitenkin vilauksen olohuonetta ja huonetta, jossa syödään. Ruokasali kuulostaa jotenkin turhan pollealta, sanotaanko nyt vaikka sitten sapuskakammari. Sapuskakammarin pöydästä en saanut hyvää kuvaa, mutta eiköhän sekin täällä vilahda kunhan valo niin sallii. Täällä oli aamulla aivan ihanan kotoisa sinisävyinen valo. Tiedättekö semmoinen talviaamun valo. Täällä ei normaalisti ole lunta, niin kaikki on aina vaan harmaata talvisin.

 Sepon vahtinurkkaus, ja tietenkin se on aina tuolla puun takana piilossa, ettei sen viholliset näe sitä.

 Meidän hieno ovi sapuskakammarista olohuoneeseen, ja ei en kyllä aio sanoa sapuskakammari enää.

 Ei jää kenellekään epäselväksi mitä pulloissa voisi olla pelkän ilman sijaan.

Aamu-uninen Seppo näytti kieltä kun yritin kuvata. Se siis haukottelee vaikka näyttää kyllä enemmän siltä, että se oksentaa.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ikäkriisejä ja katamaraaneja

Kaikki tuttavani tietävätkin jo, että lapsuudenkodissani siivotaan aina torstaisin. Torstaina ei kellään ollut asiaa minnekään koulun jälkeen, eikä meille passannut tulla käymään kun imuri kaivettiin kaapista ja koti siivottiin koko perheen voimin. Torstai oli aina inhokkipäiväni, olisin mielummin jäänyt vaikka kouluun lukemaan matikkaa kuin mennyt kotiin siivoamaan. Kotoa muutettuani vannoin, etten koskaan enää siivoa torstaina. Ja kas, kuinkas kävikään, nykyään tuo siivoustorstain magia on jotenkin vaan iskostunut tapoihini niin tiukkaan, ettei siitä enää eroon päästäkään. Torstaisin siis heiluu rätit ja mopit täälläkin. Edelleen.

Siivosin vihdoin pois viimeisetkin joulutavarat, ja vaihdoin ikkunalautojen koristeet vähän keväisempiin. Ylpeilin tietenkin saavutuksistani J:lle, ja kuulemma yksi joulujuttu on minulla jäänyt siivoamatta. Jääkaapissa on vielä puoli vuoallista porkkanalaatikkoa. Hyi.

Tänään sain siis luonnollisesti tulla siivottuun kotiin, kouraani iskettiin viinilasi ja siitä lähtien olen tyytyväisenä haahuillut pitkin asuntoa, miettien lisää sisustusjuttuja. J lähti töihin ja minä sain pitkästä aikaa olla kotona ihan yksin ja nauttia omasta seurastani, kasvonaamioiden ja muotilehtien kera. Välillä se tekee ihan hyvää. Minä hörppään loputkin viinilasillisestani ja lähden Seppo kainalossa nukkumaan. Toisaalta kai 22-vuotiaan kuuluisi olla tähän aikaan viikonloppua baarissa kavereidensa kanssa? Kohta iskee vielä ikäkriisi.

Ikäkriisistä tuli mieleen eräs vanha kuva, jonka nappasin salaa katamaraanin kannella aurinkoa ottaessa:

Haha.

Ällöttävät haaveet

Koko päivä on hurahtanut kuin siivillä, tänään oli sellainen haaveilupäivä. Minulla on välillä sellaisia, kävelen ympäriinsä näyttäen vähän zombielta vaikka päässä pyörii satamiljoona asiaa. Valitettavasti yleensä nuo asiat ovat aika lailla saavuttamattomissa. Tänään päälimmäisenä ajatuksissa oli uusi makuuhuone. 

Meillä on tällä hetkellä makuuhuone ja kylppäri samassa huoneessa. Kyllä. Voin astella sängystä suoraan suihkuun. Välissä on vain harmaa suihkuverho. Musta tuo on ihan älytön järjestely ja tiesin heti, että hollantilaiset on hulluja kun tuohon huoneeseen ensimmäistä kertaa astelin. Nyt kyllä sain tuon kuulostamaan erittäin kaksimieliseltä, näin ei ollut kyllä tarkoitus! Joka tapauksessa J:llä on eräässä toisessa huoneessa omien sanojensa mukaan "kuntosali", jota en ole nähnyt kenenkään käyttävän viimeiseen puoleen vuoteen. Joten meidän makkari siirtynee sinne, jolloinka kenenkään ei tarvitse aamulla herätä ennen aikojaan kun toisen pitää suihkuun! 

Olen tutkiskellut netistä makkari-inspiraatiokuvia ja mieltynyt erityisesti turkistyynyihin ja -päiväpeitteisiin, sekä seinällä roikkuviin strutsinpuolikkaisiin. Asuukohan minussa pieni Cruella De Vil?

Cruella De Vilin tapaan olen myös mieltynyt koiriin, mutta sellaisen haluaisin vaan ihan Sepolle kaveriksi. Ja tietysti hihnan päähän niinä päivinä kun Seppo ei sovi asuuni. Vitsi hei. No silti, nämä japaninpystykorvathan ovat vallan ihastuttavia! Sellainen on nyt ostoslistalla vaikka J tyrmäsi ehdotukseni heti kerralla. Ostan tuollaisen vaikka salaa ja pidän sitä sängyn alla, otan sen esiin vain kun J ei ole kotona. En kyllä tajua kenen mielestä nämä eivät muka ole söpöjä? Puppua ja likaisia valheita sanon minä.

Viimeisenä mielessä on loma. Ah. Ja se on tällä kertaa ihan saavutettavissa. 15 päivän kuluttua lyön aurinkolasit päähän ja istahdan altaan reunalle hyvän kirjan kera. Kyselin hädissäni J:ltä kuinka onnistun laihduttamaan 20 kiloa 15 päivässä (ihan kuin se tietäisi, herran "kuntosalin" pölykerroksesta päätellen) ja vastauksena minun tulisi kuulemma kokeilla trendikkään tehokasta Afrikka-dieettiä. Nyt kyllä mennään tässä meidän eettisyydessä ihan liian pitkälle. No, ainakin ollaan keskenämme ihan hyvä pari, kukaan normaali ihminen tuskin kestäisi pidemmässä suhteessa meidän epäeettistä ajattelua, paskaa huumoria ja lievästi sanottuna kammottavaa sisustusmakua. 

Juoksen nyt Sepon kanssa ulos tekemään lumipirulaisia ja sitten alkaakin illan kohokohta: Big Bang Theory.

Kaikki kuvat: weheartit

Lumimyrsky

Heräsin aamulla hellään vihjaukseen, että lähdethän kulta ajamaan töihin hyvissä ajoin kun yön aikana on tullut vähän lunta. Juu toki. Eikä se vielä ikkunastakaan katsottuna näyttänyt niin pahalta, aika sama meininki kuin Suomessa talvisin. Ekat itkut meinasi kuitenkin päästä jo kun yritin ajaa autoni parkkipaikaltaan tielle, ihan minimaalinen lumivalli esti yritykseni totaalisesti. Varastin Sepolta pienen harjan, jota se aina kanniskelee täällä pitkin taloa ja sillä jonkin aikaa lumivallia hajotettua pääsin matkaan. 45 minuutissa huomasin päässeeni eteenpäin noin kolmen korttelin verran. Rakas autoni tuntui jäävän jumiin noin kahden metrin välein. Puhumattakaan muista autolijoista tiellä, jokainen hollantilainen autoilija kaivaa näköjään esille sisäisen mummonsa talvikelien yllättäessä.

Luovutin, ajoin kotiin ja menin suosiolla odottelemaan ratikkaa asemalle. Vaihdettuani junaa vähintään sata kertaa pääsin vihdoin töihin. Minulla meni tänään matkaan kevyet 4 tuntia, sen tavallisen 40 minuutin sijaan. Onneksi ritarini nouti minut mustalla ratsullaan töistä, muuten olisin kyllä jäänyt sinne nukkumaan. 

Huomenna uusi yritys. Siihen asti tarjoan imartelevan kuvan laukkaavasta Seposta.

Rantaleijonat

Mega-aamiaisen jälkeen lähdettiin rannalle lenkille. Ei siellä vielä tarkene ottaa aurinkoa, mutta Seppo tykkäs. Oon vihdoin päässyt yli pinaattimyrkytyksestäni ja kykenen jo jatkamaan normaalia elämää. Buahah. Viikolla varattiin upea, romanttinen luksuslomamatka eksoottiselle Teneriffalle, vähintään viiden tähden hotelli ja kohdekin täynnä kulttuuria ja elämyksiä. Toisin sanottuna mennään sinne lähinnä syömään. Ja sehän kelpaa!